Toukokuun pohdinta 2014 - Puista metsä - ihmisitä yhteisö
Iloa, valoa ja kiitollista mieltä
Tällä hetkellä olen iloisella mielellä. Kevät on tullut ja lämpöäkin on jonkin verran. Minulle kevät alkaa ihan varmasti sinä päivänä, kun aurinko kierroksellaan nousee niin korkealle että paistaa keittiömme ikkunasta sisään. Säteet osuvat kaapin oveen ja läikkä on aluksi hyvin pieni ja näkyykin vain hetken, koska aurinko on laskuvaiheessa. Tuosta päivästä valoisuus on jo lisääntynyt ja aurinkokin lämmittää paistaessaan. Pihan pensaissa on tällä hetkellä isoja silmuja, kohta vihertävät koivutkin. Pihassa on vieraillut näätä ja peurakin on nähty. Talvi ja pimeys on taas kerran väistynyt, valo valtaa ja luonto saa vihreän värin. Tätä katsellessani mielessäni on selkeänä koko viime vuosi monine vaikeuksineen. Olen oppinut ehkä jotain, mutta enemmänkin painolastia elämäni purteen olisin kenties voinut saada. Sen tiedän, että veneeni purjeet ovat olleet repaleisia ja harmaita kylmän sateen ja tuulen pieksennästä. Olen myös tajunnut, että masentuneisuus saa vallan, kun ei ole selkeää tervehtymisen päivää näkyvissä.
Tänä keväänä olen myös miettinyt, voinko myöhemmin yhtä rehellisesti kertoa pohdinnoissani, jos minun tarvitsee uudelleen kokea samanlainen hankala aika kuin mitä viime vuosi oli minulle. Voinko kertoa, että itkun aika on tullut taas koettavakseni. Vaikeata se saattaa olla, mutta jokainen tietää varmasti, että elämässä on erilaisia päiviä ja jaksoja. Minulle tulee tällaisena itkun aikana myös suunnaton inhimillisyys pintaan. Tiedän, että käyn kamppailua, sopiiko minun enää kertoa uskostani mitään. Uskooko kukaan, että olen ollut ihan oikealla tavalla uskossa? Luotan kuitenkin edelleen Jumalaan ja tällä hetkellä voin kertoa, että Hän on ollut joka hetki elämässäni mukana. Tunnen Jumalan antaman voiman ja saan luottaa, että elän vielä enemmänkin ilon päiviä. Kiitän Jumalaa joka aamu ja siunaan itseni Jeesuksen nimeen iltaisin. Toivon, että jatkossakin näin ymmärrän tehdä.
Epilepsiakohtaukseni tulevat aamuöisin ja kestävät aina niin pitkän aikaa, että minut on lähetettävä sairaalaan. Siellä herätessäni tajuan aikanaan, että kohtaus on tullut ja vienyt minut joksikin aikaa sairaalaan ja toisten autettavaksi. Ensimmäisillä kerroilla tuskastuin Jumalalle, syytinkin Häntä kuin pettäjää, koska Hän ei pitänyt minusta parempaa huolta eikä estänyt kohtauksen tuloa. Heti sen jälkeen tunsin häpeää, kun uskalsin tuollaista ajatella, minullehan Jumala on ollut aina suuri ja Pyhä. Ilmeisesti tuossa heräämisen tilassa on aina vain jotain sellaista, että olen niin rehellinen kuin ihminen voi vain olla. Näin ajattelen, koska olen kokenut tämän sairauden keskellä kuinka Jumala palauttaa asioita mieleni sopukoissa tärkeysjärjestykseen. Viimeisimmissä kohtauksissa olen saanut herätä taivaallisessa Jumalan läsnäolossa. Tuon lämmön ja valon vaikutuksesta minulle on selvinnyt, ettei minulla todellakaan ole Jumalalle mitään sellaista tuotavana jolla voisin vakuuttaa uskoni suuruutta. Siinä heräämisen tilassa olen kokenut sellaisenkin tosiasian, että Jumala itse avartaa sydämeni syviä sopukoita laajemmaksi. Olen elänyt sen, että valo kirkastaa ja sydän puhdistuu eikä valossa ole mitään pelättävää.
Kiitollinen mieli minulla on siitä, että purjeeni ovat osittain puhdistuneet, repaleiset kohdat on jo koottu yhteen. Tämä on kaikki Jumalan työtä. Työ vielä jatkuu ja saa jatkuakin, Jumalan aikataulua ihminen ei voi rukata. Turhia asioita ja selityksiä on jäänyt pois. Minulla on sittenkin ollut ehtoja Jumalalle, vaikka en ole niitä tajunnut. Näiden ehtojen myötä uskoni on ollut kuin kapea putki ylöspäin sydämessäni. Siihen putkeen olen ahtanut myös oman ja mielestäni oikean tietämyksen Jumalasta. Jumala on kuitenkin osoittanut minulle, että Hän on suurempi kuin ajatukseni ja Jumala ilmoittaa itse itsensä minullekin Raamatussa. Kiitän näistä kaikista kokemuksistani Jumalaa. Tavallinen arkeni on nyt arvokkaampaa kuin ennen. Kiitos kaikille ystävilleni, jotka rukoilitte puolestani vaikeina aikoinani. Kiitos, että itkitte kanssani kun minua itketti. Olen nyt liittynyt rukouspiiriin mukaan, kannetaan toistemme kuormia. Olkaamme herkkiä tajuamaan toisten tuskat niin ettemme ylhäältä kovin sanoin opastaisi miten pitää asioita kokea ja hoitaa. Luotetaan, että Jumala osaa sen työn tehdä hellyydellä. Kiitollisin mielin jatkan elämääni.
-hilkka-