Joulukuu 2009 Menneitä muistellen ja eteenpäin tähdäten

HILKKA ROSHOLM

Joulukuun pohdinta

Menneitä muistellen ja eteenpäin tähdäten

Olen kirjoitellut ohjeita tyttärilleni. Lähinnä ne ovat olleet ruoanlaitto-ohjeita. On siellä ollut mukana muutama hyväksi koettu vinkki arkielämäänkin. He näitä ohjeita pyysivät ja koin, että onkin oikea aika kirjata itselleenkin paperille muistiin tärkeimpiä vanhan kansan ohjeita, sillä niitähän minun ohjeeni ovat. Ne ovat äidiltä perittyjä, juuri samanlaisia, ei ole tarkkoja mittoja, vaan näppituntuma. Pitipä ihan pohtia, miten laittaa ruskean peruskastikkeen ainemäärät oikeaan suhteeseen ohjeeksi. Olen aina sulattanut rasvaa ja laittanut jauhoja sen verran, että siitä tulee sopiva määrä kastiketta. Ylimääräistä saa kyllä jäädä, sen voi käyttää johonkin muuhun ruokaan. Kesken kastike ei saisi loppua. Miten sellaiset asiat osaa selittää, kun itse ei ole koskaan saanut täsmällisiä määriä? Samoinhan on pullataikinan laita, ei äiti siihenkään ainesuhteita kertonut. Ämpäriin minä olen silloin lämpimän liemen kaatanut ja siitä alkanut opettelemaan pullataikinan tekoa. Onneksi ruokaohjeita on keittokirjoissa ja niissä on tarkat ainemäärät. Kirjoittelin siis sellaisia ohjeita, joita ei nykykirjoissa ole.

Mietin ruokaohjeita kirjoittaessani myös, millaisen mallin elämiseen olen omalta äidiltäni saanut? Millainen vaikutus äidillä yleensä on? Miten osaa päättää, millaiset asiat on hyvä siirtää seuraavalle sukupolvelle ja mitä jättää painottamatta? Maanviljelijäperheessä kasvaneena päällimmäinen ja tärkein asia oli meille lapsille työnteon oppiminen. Ei ollut sellaista mahdollisuutta, että töistä olisi voinut luistaa sanomalla ettei huvita. Kesäisin pienet tapaturmat ja allergiat eivät tahtia saaneet haitata. Joskus se ahdisti, mutta silloin ei sellaisen julki tuominen tullut kysymykseen. Työnteko oli niin iskostunut mieleeni, että koin huonoa omaatuntoa pitkään, kun jouduin jäämään eläkkeelle sairauteni vuoksi. Jotain helpotusta siihen ajatusmalliin olisin siis kohdallani tarvinnut. Onneksi meidän perheessä ei ole tarvinnut tuota asiaa edes pohtia, kun olemme molemmat vanhemmat käyneet töissä kodin ulkopuolella. Kesäisin saivat tytöt aika vapaasti nauttia vapaudesta.

Yhden asian olen muuttanut ihan oman kokemukseni perusteella. En muista itse, että olisin ollut äitini sylissä koskaan. Siihen aikaan ei vain ollut tapana pitää lapsia sylissä. Suuren perheen pyörityksessä oli kyllä aina puuhaa, mutta ehkä sitä aikaakin olisi löytynyt. Minä olen nauttinut, kun olen saanut istahtaa pöydän viereen ja ottaa jommankumman syliini ja kuunnella, mitä on pienellä mielessä sillä hetkellä. Olen pyrkinyt järjestämään lapsille aikaa silloinkin, kun minulla sitä ei olisi oikein ollut. Minusta on tuntunut, että olen tainnut kasvaa itse eniten lasten kasvun myötä. On ollut tosiaan käsittämätöntä seurata, että niistä kahdesta pienestä nyytistä, jotka minä ensimmäisenä olen nähnyt, on kasvanut kaksi aikuista ihmistä. Lapset ovat Jumalan ihmeitä minulle, alusta alkaen täydellisiä. On ollut hienoa olla mukana, kun kaikki taidot ovat tytöille pikku hiljaa kehittyneet. Toivon, että tytöt saavat aikanaan omia lapsia ja osaavat myös nauttia heistä kuten minäkin olen omistani nauttinut.

Toivon myös, että eläminen meidän perheessä on ollut turvallista. Tytöt ovat saaneet kasvaa tällaisessa perinteisessä perheessä, jossa pienet yhteenotot ja erimielisyydet on hoidettu niin, että yhteiselämä on jatkunut edelleen. Tosiasia on, että riitoja ei voi välttää kuitenkaan. Riidan aiheuttaja ei yleensä koe tulleensa kuulluksi tai ymmärretyksi. Silloin pitäisi mahdollisimman pian yhdessä osata vähän peruuttaa ja avata se solmukohta. Sen jälkeen voi pohtia kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu riitaan. Muutaman kymmenen vuoden yhteiselämä hioo kyllä aika tavalla, mutta se ei ole lainkaan pahaksi. Siinä ihmisen sisin saa syvyyttä, kun oppii suhteuttamaan niitä omia tärkeitäkin asioita koko perheen eduksi. Se on myös oivallettava, että elämä ei ole aina niin auvoista kuin jotkut antavat ymmärtää. Toivottavasti olen voinut edes joskus viestittää, että ilon voi löytää arkisista ja pienistäkin asioista. Kun tytöt ovat perustaneet molemmat oman perheen, toivoisin, että he puolestaan miettisivät, mitä henkistä valmiutta lapsuudenkodista kannattaa ottaa mukaan. Toivon myös, että he rohkeasti jättävät sellaiset asiat pois, joista eivät ole pitäneet.

Olen itse oppinut aika tärkeänkin asian tässä vuosien varrella omaksi hämmästyksekseni. Asiathan menevät eteenpäin, vaikka en voikaan kaikkea hallita ja ohjeistaa! Miehet ovat varmasti ajatuksiltaan selkeämpiä ja suoraviivaisempia, naiset ovat ihan näännyksiin asti ajatusmaailmaltaan monimutkaisia. Olen ollut sitä mieltä, että naisten pitää hallita nykyhetki ja ennakoida melkein täysin tuleva aika. Ja onhan siinä samassa pitänyt miettiä, ovatko jo tehdyt ratkaisut olleet varmasti oikeita. Jos kysymys olisikin vain omista asioistani, mutta koko perhe siinä on joutunut ojennukseen. Toivottavasti minun kokemukseni vapauttaa tytöt olemaan armollisempia itselleen, ja samalla sitten omalle perheelleen.

Siitä olen Jumalalle erittäin kiitollinen, että Hän on rakkaudellaan vetänyt molemmat tyttömme uskon tielle. Se henkinen perintö, jota minä arvostan, on siis siirtynyt eteenpäin. Meidän Jumalamme on ikiaikojen Jumala, joka on luonut sanallaan tämän maailman. Me emme käsitä Jumalan tekoja, ihmisiä kun olemme. Uskoessamme kuitenkin Jumalan Pojan Jeesuksen ristintyön vapauttavaan sanomaan löydämme tien pitkälle eteenpäin, iankaikkisuuteen.

-hilkka-

Hilkka Rosholmin kuukausittain vaihtuvat pohdinnat Iltalampun kotisivuilla: www.iltalamppu.fi

Aikaisempien kuukausien pohdinnat luettavissa samoilla sivuilla.

Iltalamppu-ohjelmat sunnuntaisin klo 17 - 20. Ohjelmat tuottaa ja toimittaa Taisto Laakso.

Iskelmä Satakunta, Huittinen 93,0, Pori 100,4, Rauma 105,1 MHz

Missio Iltalamppu ry

PL 45, 29201 Harjavalta

puh. 833 7348.

Sähköposti: taisto.laakso( at) dnainternet.net