Marraskuun pohdinta 2012 - Vähä

Vähä

Vähä on mielenkiintoinen sana. Sillä on erityyppisiä merkityksiä. Vain vähän aikaa niin sitten saat tietää tuloksista, minulle kerrottiin sairaalassa. Minusta oli otettu kokeita ja jännitin niiden tuloksia. Tuo lohduttavaksi tarkoitettu lause kertoi sen, että ei kestä kauaa, kun jo saan tietää syyn vaivaani. Tiesin kyllä siinä hetkessä, että joskus koetulosten saaminen kestää muutaman viikonkin, mutta tunteilleni sillä ei ollut merkitystä. Minusta tuo odotusaika oli kuitenkin pitkä, joten ”vähä” näyttää riippuvan siitäkin kumpaa asia koskee, sanojaa vai häntä, jolle asia lausutaan. Toinen ihan päinvastainen merkitys on sanonnalla ”vähän olet saanut aikaiseksi”. Jos tämä tapahtuu työpaikalla ja työntekijä on parhaansa yrittänyt, sanominen aiheuttaa erittäin pahaa mieltä. Minusta tuntuu, että me ihmiset käytämme yleensäkin näitä pieniä sanoja aika huolettomasti ajattelematta niiden vaikutusta.

Vähä kätkee aina yhteyteensä vertailun. Hoitaja vertasi minun koetulosteni saamista normaaliin tulosten saamisaikaan. Työnjohtaja saattaa verrata työn tulosta muiden tekemiin suorituksiin ottamatta huomioon mitään muuta. Vähä voidaan liittää myös perussanoja selventämään. Asiat voivat olla vähämerkityksellisiä. Tärkeät asiat ovat toista päätä tärkeysjärjestyksessä tässä vertailussa. Vähäpuheinen ymmärtää asiat varmasti ainakin yhtä hyvin kuin usein äänessä oleva ja monisanainen. Vähämultainen maa ei tuota samanlaista satoa kuin kuohkea maa, jossa on syvä multakerros. Vähätuottoisen yrityksen pitää menestyäkseen löytää asia tai tuote, joka nostaa yrityksen voittoa tuottamaan. Meille on myös kerrottu, että vähärasvainen ja vähäkalorinen ruoka on muita terveellisempää.

Ihmisiäkin voidaan vertailla, mutta kuka siihen arvosteluun on kuitenkaan kelvollinen? Silti yhteiskunnassamme on muodostunut käsitys, että paljon näyttävää aikaan saavat ovat jotenkin erikoisia ja heille annetaan arvoa. He myös haluavat vaikuttaa, olla esillä ja heitä kuunnellaankin. Suurin osa ihmisistä taitaa kuitenkin olla keskivertokansalaisia. Vähäisiäkin löytyy, niitä joilla ei jonkun mielestä ole merkitystä. Tämä vähäisyyden luokitus on katala asia. Arka ihminen takertuu helposti kaikkiin sellaisiin negatiivisiin asioihin, jotka koskevat itseä. Vähäisyys voi alkaa elämään turhaan liikaa ihmismielessä. Sieltä vähäisyydestä onkin sitten vaikea nousta, koska siinä tilanteessa ei ole mitään. Kyllä tällainen arkakin ihminen hakee omaa paikkaansa ja yrittää päästä eteenpäin. Jos hän kuitenkin saa jatkuvasti ympäristöltä viestejä, jotka tukevat omaa pelkoa vähäisyydestä, hän hämmentyy. Kokemuksen myötä arka hyväksyy oman mitättömyytensä. Näin on monelle käynyt.

Näin on käynyt jollain tavalla myös minulle. Elin lapsuuteni aikana, jolloin lapsia ei huomioitu eikä tuettu. Minä sain kyllä kasvaa ja hakea paikkaani monilapsisessa perheessä. Oli aikamoinen etu, kun oppi elämään katselemalla ja kuuntelemalla toisia. Aluksi se oppiminen oli varmaan matkimistakin. Emme me koskaan saaneet kehuja, kaikkia tekemisiämme pidettiin selvyytenä. Minä varmaan olin arin meistä ja pelkäsin, etten ole riittävän hyvä. Muistan, kun odotin ja kaipasin vinkkiä hyväksymisestä. Jäin epävarmuuteen, kun en sitä löytänyt. Isompana huomasin, että epävarmuuteni oli lisääntynyt vähäisyydeksi. Jollain tajunnan tasolla ymmärsin, että olin ihan tavallinen nuori, mutta arassa sisimmässäni totesin, että muut ovat parempia varmuudessaan. Kun tulin uskoon, minäkuvani vahvistui. Koin, että Jumala hyväksyi minut juuri tällaisena kuin olin. Iloitsin vilpittömästi, kun Raamatusta löysin tukea tälle Jumalan hyväksynnälle. Sain varmasti onnitteluja valinnastani ja toisten rakkaus puhutteli minua. Osallistuin seurakunnan toimintaan ja nautin elämästäni. Niin matala kuitenkin oli oma arvostukseni, että ajan mittaan huomasin useasti vain negatiiviset kommentit. Niinpä aloin hakemaan hyväksyntää suorittamalla entistä enemmän. Jouduin väsyttävään kierteeseen, kun yritin olla enemmän kuin olen. Paljon piti tapahtua, ennen kuin todella sisäistin Jumalan hyväksynnän totaalisen merkityksen. Se meni kuitenkin läpi kaiken tajuntani niin selkeästi, ettei muiden sanomisilla ole ollut sen jälkeen sellaista valtaa minuun kuin ennen.

Nyt ajattelen, että taisivat sittenkin matkani varrella tapaamani ihmiset olla oikeassa. Vähä olenkin, mutta mitä siitä? Jumalaan verrattaessa me todella olemme vähäisiä. Enää minun ei tarvitse edes miettiä sitä, mitä toiset ovat. Ovatko he parempia, yhtä vähäisiä vai ovatko vielä vähäisempiä kuin minä. Minun ei enää tarvitse miettiä, kuinka paljon minun suorittamiseni ovat vähäisempiä kuin muiden. Jos yritän jotain enemmän kuin minulla on, eikö se ole matkimisella saatu ja toisen omaisuutta? Minä olen edelleen vain arka ihminen, minä voin olla näin vähä. Annan tämän vähäni Jumalan käyttöön, koska se on minun kaikki. Minulla on Raamatun mukaan toivo, että jos olen omassa vähässäni uskollinen, Jumala siunaa sen.

-hilkka-

Tiedoksi teille jotka olette saaneet pohdinnan paperikopioina:

Hilkka Rosholmin kuukausittain vaihtuvat pohdinnat Iltalampun kotisivuilla: www.iltalamppu.fi Aikaisempien kuukausien pohdinnat luettavissa samoilla sivuilla.

Iltalamppu radio-ohjelmat sunnuntaisin klo 17 - 20. Ohjelmat tuottaa ja toimittaa Taisto Laakso. Ohjelmat kuuluvat myös internetissä suorina lähetyksenä: www.iltalamppu.fi

Iskelmä Satakunta, Huittinen 93,0, Pori 100,4, Rauma 105,1 MHz

Missio Iltalamppu ry, PL 45, 29201 Harjavalta puh. 040-833 7348,

Sähköposti: taisto.laakso( at) gmail.com