Kesäkuu 2011 - Kirppuna Lassen matkassa

Hilkka Rosholm, kesäkuun pohdinta 2011

 
KIRPPUNA LASSEN MATKASSA
 
En ole tauteja levittävä kirppu. Olen vain mehiläishaukka Lassen mukana kulkeva pieni mielikuvitusolento. Lasse sai viime elokuussa paikannuslaitteen selkäänsä. Siellä remmien suojassa oli kirpun hyvä tehdä matkaa ja tutkia ihan näin jälkikäteen, mihin Lasse siirtyi täältä Suomesta talven ajaksi. Minkälaisen reitin kautta Lasse pääsi tähän määränpäähänsä? Oliko reitti sama takaisin tullessa ja palasiko Lasse taas Kokemäelle? Koska kukaan ei tiedä, mitä tapahtui matkan aikana Lasselle ja mahdollisesti mukana seuraaville sukulaisille, otin täyden vapauden kertoa, mitä olisi ainakin voinut tapahtua. Lasse on joka tapauksessa joukon johtaja, siksi seuraan vain sitä. Annoin Lassen kulkemille paikoille nimet. Olin mukana säässä kuin säässä.
 
Lasse on jämäkkä haukkalintu. Suoraviivainen tuo on eikä ota turhista paineita. Yhdessä asiassa Lasse on samanlainen kuin muutkin eläimet täällä maan päällä. Sekin tietää olevansa luotu yksilö ja se tuntee Luojansa joka hetki. Se luottaa, että Jumala varjelee niin kauan kuin elinpäiviä on. Se tietää myös, että syystä on saanut suunnistajan taidot. Suomen talvea se ei kestäisi. Tämä elämä on elettävä juuri sellaisena kuin se eteen tulee, näin Lasse ajattelee myös tutkimuskohteena olemisesta. Monenmoista tietoa tuo paikannuslaite muuten antaa seurattavasta linnusta. Jo ennen lähtöä selvisi, että Lassen elämisen reviiri Kokemäellä on laajempi kuin on osattu aavistaa. Tietoa saatiin myös matkan varrelta hyvin. Kun elokuun loppupuolella ilmanala muuttui selvästi kylmemmäksi ja tuuli kääntyi pohjoiseen, tiesi Lasse lähdön ajan koittaneen. Tänne jäivät vielä ainakin sepelkyyhkyt, joiden ääneen Lassekin on tottunut. ”Hu-huu-huu-hu-huu” kuului Kokemäen metsissä lähtöpäivänäkin.
 
Lasse nousi ilmaan suuntana etelä. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Hangon seutu, koska se haistoi meren läheisyyden. Lasse oli varautunut pitkään lentomatkaan jo Kokemäellä. Se tiesi, ettei muuttomatkalla aina voi löytää syömistä. Jonkin verran se kuitenkin löysi syötävää vielä ennen lähtöään. Ilmaan noustuaan se lensi suoraan Suomenlahden yli Saarenmaan pohjoisosassa olevaan metsikköön. Tyytyväisenä se vietti siellä pari päivää. Ilma näytti sopivan aurinkoiselta matkan jatkumista ajatellen. Niinpä Lasse nousi siivilleen ja lensi yli Latvian aina Liettuan Dubysa-joen varrelle asti. Hetken levättyään se jatkoi matkaansa, Puolan metsätkin tuntuivat tutuilta. Ilma muutti sateiseksi. Valko-Venäjän puolelle päästyään Lasse huomasi, että saderintama pyöri normaalista poiketen edelleen samoilla alueilla. Ukkosti, ja tuulikin yltyi kovaksi. Pakkohan siinä oli etsiä levähdyspaikkaa vaikka vähän sivummalta. Niinpä Lasse lensi Länsi-Ukrainan metsäalueelle, siellä kun oli vähän kuivempaa ja ilma oli kirkas.
 
Hetken tutkittuaan maastoa Lasse totesi, että on odotettava iltaan asti, että saisi tähdistä vahvistusta mihin suuntaan nyt piti lähteä. Illan hämyssä se nousi ilmaan ja löysi mielessään varman suunnan etelään. Aamulla se näki, että vasemmalla on iso vuorijono, Karpaatit. Sehän pitääkin ohittaa juuri tällä tavalla Lasse mietti laskeuduttuaan Romanian pohjoisosan metsäiseen laaksoon. Helpotuksesta huokaisten Lasse muutaman päivän kuluttua tuli tutun Tonava-joen rantaan. Sen ylitettyään Lasse pääsi Serbian pohjoisosaan. Tasankojen välissä oli sopivasti puita Lassen levähtää. Kohta se nousi korkealle ylittääkseen vuorijonon, jota kutsutaan Dinaarisiksi Alpeiksi. Ylitys toi sen Montenegron metsäiselle alueelle. Täältä Lasse lensi Adrianmeren rantaan. Italian keskiosaan saavuttuaan sen oli jatkettava etelämmäksi, koska puita ei näkynyt. Se sopiva puukin löytyi ja Lasse ehti jo torkahtaa. Laukaukset saivat sen kuitenkin terästäytymään. Täällähän on metsästäjiä! Lasse päästi matalan varoitushuudon. Noustessaan vauhdilla korkeuksiin mantereen suuntaan se välttyi saaliksi joutumiselta. Muuttaen korkeuksissa suunnan taas etelään ylittyivät saaret Sisilia ja Malta.
 
Näin Lasse onnistui Välimeren ylityksessään ja pääsi Libyan puolelle. Se jäi rannikolle muutamaksi päiväksi, lepäsi ja keräsi voimia. Tuulikin tuntui olevan aika kova, sen tyyntymistä piti odotella. Saharan autiomaan kuuma tuoksu tuli Lassen nenään. Pysähtymispaikkoja ei varmaankaan olisi hetkiin. Niinpä eräänä aamuna Lasse päättäväisesti ponkaisi matkaan ja lensi yhtäjaksoisesti Algerian yli Nigerin pohjoisosassa olevaan vuoristoon. Sieltä matka jatkui Nigerian puolelle. Pohjoisosan metsissä ja keskiosan ylänköjen puissa Lasse vietti pari päivää nauttien jo erittäin lämpimästä trooppisesta ilmasta. Sitten Lasse lensi naapurivaltion Kamerunin puolelle. Siellä Etelä-Kamerunin tasangon sademetsissä oli jo määränpään tuntua. Lasse teki myös tutun havainnon. Päivän valoisa aika muuttui yön pimeydeksi hetkessä. Enää ei kuitenkaan ollut kiire. Matka jatkui vielä Gabonin pohjoisosaan ja sieltä hetken kuluttua päiväntasaajan yli Gabonin keskiosaan.
 
Täällä Gabonin lämmössä Lasse vietti vuodenvaihteen. Siellä se lenteli nauttien. Poikaset olivat isoja ja huolehtivat itsestään. Ilmasto on Gabonissa kuuma ja kostea koko vuoden. Miten ihmeessä lintu voi tietää, milloin pitää lähteä takaisin Suomeen, kun ilma ei muutu? Syötävää oli yllin kyllin, ja pikkuhiljaa Lasse alkoi kerätä itseensä vararavintoa tulevaa matkaa varten. Lähtö on edessä, sen Lasse tiesi varmasti. Ensin pysähdys pohjoisosaan kuten tullessa. Aivan kuin Lasse olisi saanut tulomatkasta itselleen ohjeita, miten selviäisi paluumatkasta helpommin. Se valitsi erittäin suoran reitin pohjoiseen. Nigerian ja Nigerin Lasse ylitti vähän idempää kuin tullessa, koska matka on siten lyhyempi. Saharan ylitys sujui hyvin, tuulistakin oli nyt vähemmän haittaa kuin tullessa. Nigerin jälkeen se lensi Algeriaan ja sieltä Tunisiaan. Tunisian pohjoisosissa olevat metsät houkuttelivat Lassea pysähtymään, se viihtyi alueen mäntymetsissä muutaman päivän. Siellä se keräsi voimia Välimeren ylitykseen. Muistaen taas lentää korkealla varmuuden vuoksi se laskeutui Sardinian itäosan vehreään laaksoon. Orosein lähitienoo näytti parhaat puolensa Lasselle, kevät oli vaihtumassa jo kesäksi toukokuun alkupäivinä. Herättyään huikaisevan kauniiseen auringonnousuun se lensi Italian metsiin lepäämään.
 
Adrian meren ylitettyään se saapui Kroatiaan. Sieltä löytyi hyviä levähdyspaikkoja ja ruokaakin siellä oli. Matka tuntui etenevän nyt sujuvasti, vaikka vain päiväsaikaan kannatti lentää. Saderyöppy yllätti Lassen, kun se nousi Kroatiasta jatkaakseen matkaa kohti pohjoista. Moisen kastumisen jälkeen olikin helppo pysähtyä Unkariin. Balaton-järven eteläpuolella se vietti yhden yön. Sitten se lensi järven ja sen rannalla olevan ison viinirypäletarhan yli pohjoisemmaksi Bakonyn kukkuloille. Slovakia oli vuorossa seuraavana, sinne Lasse pysähtyi pohjoisen Tatra-vuoriston tuntumaan. Vuoriston ylitettyään Lasse saapui jo Puolaan. Tutun hajuiset metsät antoivat Lasselle varmuuden, että se on oikeaan suuntaan matkalla. Osa puustosta on erilaista kuin Suomessa, mutta kuusiakin Lasse havaitsi. Puolan keskiosaan saavuttuaan se otti aika spurtin, lensi muutamassa tunnissa pohjoiseen lähelle Venäjän Kaliningradin rajaa.
 
Liettuassa Lasse pysähtyi lepäämään saman joen rannalle kuin syksyllä. Seuravana päivänä se lensi Latviaan pysähtyen Kuurinmaan sekametsäalueelle. Saarenmaan tutussa metsikössä Lasse myös levähti. Siellä se huomasi päivän valoisan ajan jo pidentyneen. Sitten olikin Suomenlahden ylitys, Lassea huimasi jo ajatus kotipesästä. Vielä kannatti kuitenkin pysähtyä Hangon seudulle yöksi. Vähän viileän yön jälkeen Lasse pyrähteli muutaman kerran ilmaan aivan kuin haluten saada veren kiertämään ja lämmön palaavan kehoonsa. Sitten olikin jo vuorossa tuttu Satakunnan alue ja Kokemäen kotoisa metsä. Viimevuotinen pesäpuukin oli tallella. Lasse katseli maisemaa ja nautti. Sitten se lenteli Sääksjärven yllä ja kiersi Kullaankin metsien yllä palaten sitten hiljalleen takaisin pesälleen. Pitkä matka on taas kerran onnistunut, huokaisi Lasse kiitollisena. Täällä on mahdollista ruokkia aina nälkäisiä poikasia läpi valoisien kesäöiden. Gabonin kahdentoista tunnin pimeän ajan yli ne eivät nälissään selviäisikään. Samassa kuului tuttu huhuilu: ”Hu-huu-huu-hu-huu”! Sepelkyyhkytkin olivat jo palanneet omalta talvehtimisalueeltaan Ranskasta.
                                                                                                                     -hilkka-

 

Tiedoksi teille jotka olette saaneet pohdinnan paperikopioina:

Hilkka Rosholmin kuukausittain vaihtuvat pohdinnat Iltalampun kotisivuilla: www.iltalamppu.fi  Aikaisempien kuukausien pohdinnat luettavissa samoilla sivuilla.

 

Iltalamppu radio-ohjelmat sunnuntaisin klo 17 - 20. Ohjelmat tuottaa ja toimittaa Taisto Laakso. Ohjelmat kuuluvat myös internetissä suorina lähetyksenä: www.iltalamppu.fi

Iskelmä Satakunta, Huittinen 93,0, Pori 100,4, Rauma 105,1 MHz

Missio Iltalamppu ry, PL 45, 29201 Harjavalta puh. 040-833 7348,  

Sähköposti: taisto.laakso( at) gmail.com