Marraskuu 2009 Vaaka ja sen tasapainotus

Hilkka Rosholm

Marraskuun pohdinta

VAAKA JA SEN TASAPAINOTUS

Mahtaakohan moni nuoremmista tietää minkälainen kapistus on kymmenysvaaka? Sellainen vaaka on erivarsivaaka, kilon punnus vastaa kymmentä kiloa punnittavaa. Lapsuudenkotini vaakaan kuului monta eri kokoista punnusta. Muitakin vaakoja meillä oli, mutta tämä vaaka herätti jo kokonsa puolesta lapsenkin huomion. Sen käyttö oli helppoa. Kun opin tuntemaan numerot, harjoittelin mitä erilaisempien tavaroiden punnitsemista. Punnittavalle oli iso tila vaa’an toisessa päässä. Vaa’an oma asteikko riitti kymmenen kilon punnitukseen. Asteikon toisessa päässä oli teline, johon punnukset laitettiin, jotta saatiin selville raskaimpien tavaroiden paino. Isä antoi vain yhden ohjeen minulle. Pitää katsoa tarkasti, että punnittaessa vaaka on tasapainossa. Muistan isäni huolehtineen, että vakaaja kävi säännöllisin väliajoin tarkastamassa kaikki vaakamme sekä punnusten oikeellisuuden. Seurasin mielenkiinnolla, kuinka vakaaja punnuksen tarkastettuaan löi leimansa sen kyljessä olevaan lyijykohtaan. Siinä leimassa oli vuosiluku, vakaajan numero ja kruunu. Se oli lapsesta aika juhlavaa katseltavaa.

Totta kai ostaja haluaa tietää, että hänen ostamansa kilotavara painaa tarkalleen sen, mistä hän maksaakin. Vain tällaisella ulkopuolisen suorittamalla tarkastuksella asia on ostajalle ja myyjälle selvä. Jonkin verran meidänkin kymmenysvaakaamme sitten kuitenkin käytettiin, koska isä halusi toiminnan olevan kunnossa. Eniten tuossa vaakojen oikein näyttämisessä on kysymys ihmisten rehellisyydestä. Monesti ajatellaan, ettei pieni virhe ketään kaada. Näinhän se onkin, mutta hyöty on aina kuitenkin tietyllä puolella. Silloin niistä pienistä virheistä kasvaa suuri hyöty jollekin. Jumala on tiennyt ihmisen halun hyötyä kauppatilanteista. Monet kerrat Raamatussa muistutetaan, että Jumala vihaa väärää vaakaa ja että oikea punnus on Hänelle mieleen.

Punnitsemme myös muutakin kuin tavaroita. Punnitsemme ihmisiä ja puheita. Monet, jotka seuraavat politiikkaa, punnitsevat poliitikkojen puheita. Vaalien alla käydään kiivastakin keskustelua, ovatko edellisten vaalien alla annetut lupaukset lainkaan saatu toteutetuksi. Samoin me punnitsemme toisemme sanoja ihan arjenkin keskellä. Jos joku ei pidä lupaustaan, voi tilanne muuttua niin hankalaksi, ettei yhteistyö ole sen jälkeen mahdollista. Jos joku kehuu itseään kovin, minulle ainakin tulee mieleen, ettei kyseinen henkilö osaa lukea sisäisen vaakansa näyttöä oikein. Näytön kieli on jotenkin päässyt löystymään. Jos joku taas kertoo ylenmääräisesti omasta huonoudestaan, siinäkin on yleensä kysymys tulkintavirheestä. Näytön kieli on silloin liian kireällä eikä tällaisella ihmisellä ole valmiutta löysätä sitä vähän.

Ihmiseen on asetettu sisäinen vaaka. Me tiedämme, mikä on oikein ja mikä väärin. Voimme kyllä yrittää vaientaa tätä sisäistä ääntä. Hetkeksi voi asia jäädä unholaan, mutta tehdyt teot pysyvät ja muistuttavat olemassa olostaan. Realistinen suhtautuminen toisiin kertoo ihmisen oman vaa’an tasapainosta. Sellainen henkilö tajuaa oman tilansa ja muiden henkilöiden tasa-arvoisuuden. Silloin, kun olemme samalla tasolla, ei meillä ole tarvetta aiheuttaa pahaa mieltä eikä pettymyksiä. Me ihmiset olemme kuitenkin vain ihmisiä, helposti sorrumme kaikenlaiseen negatiiviseen. Toisesta ihmisestä pahan puhuminen on joillekin elämänasenne. Nostaakohan se puhujan itsetuntoa? Siihen ajatusmalliin on ilmeisesti kovin helppo samaistua. Vai miten on selitettävissä, että juoruja kuulee kaikkialla? Olen löytänyt Raamatusta oivan ajatuksen, jota koetan noudattaa. Rikas Salomo miettii elämää ja kertoo, että vaikka meillä olisi kultaa ja kallisarvoisia helmiä kuinka paljon tahansa, aarteista kallein on punnittu puhe.

On hyväksyttävä se, että teemme virheitä. Raamatun Daavid rukoili, että Jumala puhdistaisi hänet niistäkin rikkomuksista, joita hän ei huomaa. Tämä on totta nykyäänkin, aina emme tekojemme vaikutuksia tajua. Siksi meidänkin pitää kiinnittää huomiota puheisiimme ja tekemisiimme. Uudestaan me kuitenkin saamme käydä Jumalan eteen puhdistusta pyytäen. Hänellä on valta saattaa punnuksemme oikeaan arvoon ja sisäinen vaakamme tasapainoon.

-hilkka-