Joulukuu 2010 - Hiljentymisestä

Hilkka Rosholmin joulukuun pohdinta

HILJENTYMISESTÄ

 Meille annetaan ohjeita kehon hallintaan. Voimme hyvin, jos lenkkeilemme. Voimme vielä paremmin, jos liikunta on säännöllistä. Koko ajan saamme uusia tutkimustuloksia, mitä ruokaa kannattaa syödä, jotta voisimme hyvin. Varmasti jokainen tutkija yrittää parhaansa ongelmia ratkoessaan. Miksemme kuitenkaan voi hyvin tämän kaiken hälinän keskellä? Olemmeko unohtaneet, että ihminen on kokonaisuus? Ei riitä, että pidämme ulkoisesta kehostamme erittäin hyvää huolta. Ei riitä, että syömme vain sellaisia ruokia, joiden ravintoarvo on huippuluokkaa ja jotka eivät sisällä saasteita. Se kolmas tekijä, joka ihmisen hyvinvointiin vaikuttaa, ei olekaan millään mittarilla mitattavissa. Se on henkinen hyvinvointi.

Milloin olet pysähtynyt miettimään, miten sielusi voi? Jos kysymys on sinulle yllättävä, tarkoitan kaikkea sitä mikä tekee sinusta sen ainutlaatuisen yksilön, joka olet. Sisimmässä on myös ihmisen henki, jolla on iankaikkisuusarvo. Ihmiset näkevät ensiksi ulkoisen olemuksesi, mutta tutustuessaan he löytävät sinusta myös sisäisen puolen. Sisäinen olemus saattaa olla ristiriidassa ulkoisen kanssa. Silloin on hyvä pysähtyä miettimään, missä on vikaa. Minäkin töissä vielä käydessäni jouduin pitkän aikaa kiinnittämään huomioni työasioihin ja muiden asioiden hoitamiseen. Minusta tuli kärttyisä ja purin väsynyttä mieltäni ihan syyttömiin ihmisiin. Silloin tajusin, että minulla pitää olla omaakin aikaa. Koin, että vain hiljentyessäni voin ottaa etäisyyttä siihen pyöritykseen, mitä työelämässä oli ollut. Hiljentyminen on enemmän kuin hiljaa oleminen, se on myös kuuntelua. Silloin voi käydä läpi mielen pahoittamiset ja hyvätkin hetket. Vasta silloin pystyin minäkin aivan kuin puhdistamaan mieleni ja unohtamaan kokemani.

Tähän maan päälliseen elämään ihminen on aina halunnut vaikuttaa koko olemassa olonsa ajan. Se vaikuttaminen on saanut uusiakin piirteitä. Korostetusti ihmisestä yritetään tehdä kaiken hallitsija. Huolestuttavasti on lisääntynyt käsitys, että ihminen voi omia etuja ajaessaan turvautua jopa väkivaltaan. Myös välien selvittelyssä liian monta ihmishenkeä on menetetty. Tämän tyyppisten tapausten lisääntyessä on jo käynyt ilmi, millä tavalla ihminen ihmisenä ratkoo esiin tulevia ongelmia. Ihminen on rajallinen eikä osaa ottaa huomioon tekojensa kaikkia vaikutuksia. Hetken hiljentyminen voisi tuoda mieleen erilaisia oivalluksia. Kokonaisuutta ajatellen meidän pitäisi ymmärtää, että tämän maailmankaikkeuden ylläpitämiseen tarvitaan suurempi voima kuin ihmisäly.

Myös syntymiseemme tänne maailmaan ihminen on halunnut luoda erilaisia teorioita. Usko on kyseenalaistettu monta kertaa. Aina on ollut kuitenkin sellaisia ihmisiä, jotka ovat pitäneet ihmistä Jumalan luomana. He ovat myös uskoneet, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden. Tämä usko ei ole kadonnut maan päältä nykyaikanakaan. Sen tähden toisin ajattelijat ovat alkaneet muokkaamaan Raamatun sanomaa nykyaikaan muka paremmin sopivaksi. Raamatusta otetaan vain sellaiset kohdat, jotka sopivat tähän tasa-arvoyhteiskuntaan. Muu saa jäädä omaan arvoonsa. Koska Raamatun sanoma on kokonaisuudessaan väkevä sanoma, sitä on ruvettu laimentamaan näillä keinoin. Ei meidän pidä kuitenkaan mennä toisten luomiin ajatusmalleihin mukaan mitään sen kummemmin miettimättä. Tässäkin on omien ajatusten arvioinnin paikka.

Onneksi voimme lukea Raamattua itse. Onneksi Jumala hallitsee vieläkin tätä maailmaa. Onneksi vielä ihminen, joka kokee olevansa syntinen, saa vapauden sielunsa siteistä uskomalla Jeesukseen. Kokemuksesta tiedän, että se vapaus on hyvin ihmeellinen asia. Tämä on koettavissa vielä nykyaikanakin. Valinta on jokaisen itse tehtävä. Nyt joulun aikaan on hyvä hiljentyä näitä miettimään. Jouluevankeliumissa kuulemme mekin paimenille annetun viestin, että maailmaan on syntynyt Vapahtaja, Jeesus Kristus. Tuo sanoman tuominen paimenille oli niin vaikuttava, etteivät he hetkeäkään epäilleet sitä. Välittömästi enkelien lähdettyä he itse lähtivät katsomaan tätä pientä lasta, Vapahtajaa. He olivat varmoja siitä, että löytäisivät lapsen nimenomaan Betlehemistä, jonka he tiesivät olevan tuo Daavidin kaupunki. Löydettyään Jeesuksen paimenet kertoivat mitä olivat kokeneet. Minusta nuori ihmettelevä Maria-äiti käyttäytyi siinä hetkessä viisaan ihmisen tavoin. Hän painoi nämä sanat sydämeensä ja tutkisteli niitä itsekseen hiljaisuudessa. Maria koki varmasti itsensä pieneksi näiden suurten ja pyhien asioiden keskellä.

Jeesuksella oli suuri tehtävä täällä maan päällä ollessaan. Hänen aikalaisensa ovat kirjoittaneet neljä evankeliumia. Niistä saamme lukea, miten Jeesus laittoi sen aikaisen maailman hämmennyksiin sanomalla olevansa Jumalan Poika. Toiset kokivat sen pilkkana suurta Jumalaa kohtaan. Johannes evankeliumissaan kertoo Jeesuksen itse sanoneen saamastaan tehtävästä näin: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." Jumala antoi Jeesuksen tänne maailmaan ihmisenä kokemaan jotain sellaista, mihin me tavalliset ihmiset emme pysty. Jeesus kuoli ristillä sovittaen kaikki synnit. Tähän uskoen meille avautuu mahdollisuus Jumalan yhteyteen ja iankaikkiseen elämään. Tämä on mielestäni Jumalan ihmeistä suurin. Nämä molemmat sanomat voi hyvin jättää sydämeensä ja miettiä niitä hiljaisuudessa Marian tavoin. Hiljaisia, puhdistavia ja vapauttavia hetkiä toivottaen

-hilkka-