Lokakuu 2009 Hyväksytty tällaisena

Hilkka Rosholm

Lokakuun pohdinta

Hyväksytty tällaisenaan

Onko meidän vaikea hyväksyä toisemme juuri sellaisina kuin olemme? Ainakin meillä on tapana arvostella toisia. Joskus sanomme asian suoraan kyseiselle ihmiselle ja joskus kerromme asiasta muille. Mitä meidän sitten pitäisi toisessa hyväksyä? Kyllä se on toisen ihmisen inhimillisyys ja ainutkertaisuus ja siitä johtuva elämä. Se on myös kunnioitusta Jumalaa kohtaan, Hän on meidät kaikki luonut. Ihmisten vääriä tekoja emme voi hyväksyä, mutta niiden selvittäminen kuuluu viranomaisille. Paljon on kuitenkin ihmisten keskinäisissä kanssakäymisissä sellaista, mistä syntyy ahdistusta ja hankaluuksia. Tällaisten asioiden vaikutus voi kestää monta vuotta. Toinen loukkaa toista osapuolta, joskus tahattomastikin. Koskaan emme tiedä, kuinka herkällä mielellä kuulija on. Meidän oma keskeneräisyytemme ja itsemme hyväksymisen vaikeus aiheuttaa herkästi tällaisia loukkaantumisia.

Kun tulin uskoon ja menin nuorena seurakuntaan, olin onnellinen. Hyvin pian kuitenkin koin olevani täysin riittämätön. Kaipasin kovasti hyväksyntää, enhän ollut sisäisesti kovin vahva. Vanhemmat ihmiset kyllä tervehtivät, mutta enempää tuttavuutta en osannut heidän kanssaan tehdä. Nuoremmat kertoivat aivan avoimesti, missä en ollut edes välttävä heidän mielestään. Sehän vain syvensi omaa riittämättömyyden tunnettani. Vasta nyt monien vuosien jälkeen olen tajunnut, että minulle ei silloin kerrottu, millaiseksi minun olisi pitänyt muuttua. Kysymys olikin enimmäkseen tavoista, joihin sanojat olivat lapsuudesta asti seurakuntaan kuuluneina kasvaneet. Omien vanhempiensa ymmärryksen mukaan kasvatettuina nuoret odottivat samanlaisia tapoja minultakin. Saamani moitteet olivat siksi jotenkin ristiriitaisia. Mistä minä olisin voinut tietää, mikä omasta elämästäni ei sopinutkaan heille? Pikku hiljaa opin sopeutumaan ja olemaan hiljaa. Pyrin olemaan näin kaikille mieliksi.

Pitkän tien olen joutunut tässäkin asiassa kulkemaan, juurta jaksain asiaa pohtimaan. Tärkeintä on kuitenkin, että olen kokenut Jumalan hyväksynnän. Ihmisten hyväksynnän hakemisen loukkuun jäänenä voin kertoa, että tieni tässä asiassa on ollut kuin upottava suomatka. Tämä loukku ruokkii itse itseään. Olen kokenut kaiken hiukankin negatiivisen sanomisen kohdistuvan voimakkaasti omaan itseeni. Haluan neuvoa muita heikon itsetunnon omaavia; älä jää missään vaiheessa inhimillisyyden pauloihin äläkä rupea tuntemaan alemmuutta tällaista arvostelua kohdatessasi. Se ahdistaa ja estää sinua elämästä. Itsesi arvostamatta jättäminen tapahtuu silloin muiden antamien viestien perusteella. Osaatko edes tulkita viestejä oikein? Minä en varmasti osannut. Raamatun viisas neuvo tähän asiaan on, että olet vastuussa vain omasta asioiden hoidostasi. Paavalihan kirjoittaa: "Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa." Sinulla on oma elämä ja omat mielipiteesi, et voi elää elämääsi muiden asettamilla ehdoilla.

Ison ja vapauttavan oivalluksen koin jokin aikaa sitten. Hyväksyn toisen ihmisen vasta sitten, kun hyväksyn sen, ettei hän pidä kaikista piirteistäni! Tämä hyväksyminenhän on tahdon ratkaisu, sen haluan tehdä. Tässä ajatuksessa koin vapautuksen monista ihmissuhdeongelmistani, myös ihan lapsuudesta asti mukanani kulkeneista. Nyt olen vapaa siitä jäytävästä ahdistuksesta, jonka kanssa olen vuosikaudet elänyt. Onhan minun vieläkin toisinaan vaikea hyväksyä itseni juuri tällaisena kuin olen, mutta syy siihen on muualla. Näyttelen parempaa kuin olen. Kuulumisia kysyvälle kerron, että hyvin menee. En jotenkin vaan uskalla kertoa, että kipuja on ollut tai aamu on ollut erittäin hankala. Joskus oikeampi vastaus olisi kertoa tästä ainaisesta väsymyksestä, jota en tahdo millään kestää. Haluavatko ihmiset tosiaan kuulla totuuden, kun kysyvät: "Mitä sinulle nyt kuuluu?" Onko meillä lohdutuksen sana toisen vastoinkäymisiin? Hyväksymmekö joukkoomme sellaisetkin, jotka inhimillisesti katsoen eivät ole tasavertaisia?

Oivallukseni myötä myös Jumalan hyväksymisen suuruus sai oikeat mittasuhteet. Jokainen kelpaa Jumalalle, ei ihminen voi siihen asiaan mitään vaikuttaa. Kun me hyväksymme Jumalan antaman tien uskoon tulolle, Jumalan puolelta kaikki on selvää. Rakkaudellaan Jumala vetää meitä puoleensa, ensin uskonratkaisuun, sitten syvempään uskoon. Meidän itsekkäät tekomme eivät auta meitä. Meidän seurakunnan jäsenyytemme itsessään ei voi tähän asiaan vaikuttaa. Ei siis sekään, hyväksyvätkö kaikki seurakunnan jäsenet toisensa vai eivät, vaikuta taivasosuuteemme. Vain Jeesuksen ristintyö kantaa. Se kantaa yli tärkeimmän, läpi kuoleman. Ei meistä ole soutamaan sen viimeisen virran yli, ihmisyytemme estää sen. Pyhään taivaaseen kelpaamme vain arvovaltaisen Jeesuksen seurassa ja Hänen puhdistaminaan, hyväksyttyinä.

-hilkka-

Hilkka Rosholmin kuukausittain vaihtuvat pohdinnat Iltalampun kotisivuilla: www.iltalamppu.fi Aikaisempien kuukausien pohdinnat luettavissa samoilla sivuilla.

Iltalamppu-ohjelmat sunnuntaisin klo 17 - 20. Ohjelmat tuottaa ja toimittaa Taisto Laakso.

Iskelmä Satakunta, Pori 100,4, Rauma 105,1, Huittinen 93,0 MHz

Missio Iltalamppu ry, PL 45, 29201 Harjavalta puh. 833 7348.

Sähköposti: taisto.laakso( at) dnainternet.net