Huhtikuu 2010 - Sinä olet ihme

Hilkka Rosholm

Huhtikuun pohdinta 2010

Sinä olet ihme

Raamatussa kuningas Daavid yhdessä psalmissaan on jäänyt miettimään ihmisyyttä omalla kohdallaan. Daavid oivalsi, mitä se merkitsee, että Jumala on luonut ihmisen. Siksi Jumala tuntee ihmisen täydellisesti. Ei ihmisessä ole edes pieninkään luu Jumalalta salassa, Daavid toteaa. Tiesikö hän, että pienimmäksi luuksi ihmisessä on todettu eräs kuulojärjestelmän luu, jalustin nimeltään? Tuskinpa, mutta koko kuulojärjestelmäkin on ihme, saati sitten jalustin, joka on erittäin tärkeä välittäjä äänen värähtelyssä sisäkorvaan. Eikä se ole todellakaan suuri, noin kolmen millimetrin pituinen. Kaiken muunkin ihmisessä Jumala on luonut sujuvasti toimivaksi. Paljon on lääketiede saanut selville ihmisen rakenteesta ja toiminnallisuudesta. Ihmisen yksilöllisyys on silti vieläkin aina ihme.

Kaikkien näiden normaalitoimintojen lisäksi ihminen on siis ainutlaatuinen yksilö. Ei ole kahta täsmälleen samanlaista. Yksilöinä me koemme asioita eri tavalla. Pystymme myös sen pohjalta tekemään valintoja. Kokemuksesta tiedämme, millä tavalla voimme selvitä arjesta. Voimme kehittää taitojamme selviytyäksemme vielä paremmin. Voimme opiskella uusia asioita ja uusia ammatteja. Ihmisen henkinen ulottuvuus on laaja. Jossain mielessä tämä huomio on tuonut elämään negatiivisiakin piirteitä. On ihmisiä, jotka ajattelevat, että he ovat niin hyviä, ettei heidän tarvitse ottaa toisia huomioon. Toisilla voi olla jopa tavoite osoittaa ihminen kaiken hallitsijaksi. Edelleen tässä maailmassa kuitenkin pätevät Jumalan asettamat lait. Vaikka pystyisimme suunnattomiin saavutuksiin täällä elämän aikana, mitään emme voi ottaa mukaan kuollessamme.

Koska olet viimeksi pysähtynyt miettimään omaa ihmeellisyyttäsi? Olet todella ihme kaikkine aisteinesi ja kaikkine opittuine taitoinesi. Meidän aistimme ovat ihmeellisiä. Ja sujuvasti aivomme ottavat vastaan hermoja pitkin tulleita ärsykkeitä ja tunnistavat ne oikein. Hyvin erilaista tietoa aivoihimme päivän mittaan tuleekin, kun katselemme, kuuntelemme, haistelemme. Me tunnustelemme tavaroita. Me tasapainoilemme, kun olemme epävakaalla pohjalla. Meille tulee nälkä, jos edellisestä ruokailusta on aikaa. Nämä toimivat jokaisella ihmisellä suurin piirtein samalla tavalla. Osaatko näitä arvostaa? En ole itse välttämättä edes miettinyt tällaisia asioita terveenä ollessani, se täytyy myöntää. Omat perustaitoni ovat nyt vähentyneet sairauden myötä. En soisi kenellekään tätä tilannetta samasta syystä. Arvostukseni on muuttunut kaipaukseksi saada vielä kävellä, saada tehdä käsitöitä tai saada vielä vain olla ja elää uupumatta.

Samassa psalmissa Daavid pohti ihmisen suhdetta Jumalaan ihan arjen keskellä. Daavid toteaa, että Jumala tuntee hänet perin pohjin tekipä hän mitä tahansa. Jumala tietää kaiken. Siihen ei Daavidinkaan ymmärrys yltänyt, niin kuin ei meidänkään. Tämä asia on kuitenkin suunnaton helpotus Jumalaan uskovalle. Meidän ei tarvitse peitellä omaa surkeaa ihmisyyttämme. Daavid ei ollut ylpeä itsestään, vaikka hän oli kuningas. Daavid luotti siihen, että Jumala on hänen kanssaan ja suojaa ja varjelee. Daavid myös tiesi, että Jumalan tahdosta voi luisua syrjään. Siksi hän lopettaa psalminsa rukouksella, että Jumala tutkisi edelleenkin häntä ja hänen tietänsä. Daavid lisäsi myös toiveen, että jos hän on vikaan menossa, niin Jumala ohjaisi hänet oikealle, ikiaikojen tielle. Daavid siis tajusi, että elämä ei kuitenkaan tähän lopu, vaan on olemassa myös iankaikkisuus.

Sinä olet samanlainen ihme kuin Daavid. Emme varmaan pysty kaikkia mahdollisuuksiamme edes täysin hyväksi käyttämään. Koetko eläväsi kuitenkin kuin puoliteholla? Onko sinulla kaipuu johonkin puhtaampaan, pysyvämpään elämään? Kaipaatko sisimpääsi pyhyyden kosketusta? Jumala on Pyhä. Pyhyyden kohtaaminen ei meiltä ihmisiltä noin vain käy, niin tahraisia olemme. Siksi Jumala viisaudessaan antoi Poikansa Jeesuksen kuolemaan, että meillä olisi mahdollisuus saada kokea Jumalan pyhyyttä jo täällä maan päällä. Uskomalla Jeesukseen voimme jättää tämän kaiken ihmisyyden, pelot ja epäilykset, Jumalan tietoisuuteen. Kokemuksesta tiedän, että se vapauttaa ihmisen sisimmästä suunnattoman määrän patoutunutta energiaa. Sen jälkeen on helpompi hengittää eikä ihmisen rajallisuus enää ahdista. Uskoontulossa meille syntyy myös toivo paremmasta tulevaisuudesta. Kuitenkin täällä maan päällä vasta aavistamme sen toivon. Paavali kertoo siitä seuraavaa: " Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee."

-hilkka-