Maaliskuu 2011 - Etäisyyksistä

Hilkka Rosholm, maaliskuun pohdinta 2011

 

 ETÄISYYKSISTÄ

 

ylhäällä – alhaalla

kaukana – lähellä

 

Nämä sanaparit kertovat etäisyydestä, joskus isommasta, joskus pienemmästä. Kaukana ylhäällä ovat tähdet ja pilvet maasta katsottuna. Kaukana samassa tasossa on Tasmania Suomen vinkkelistä katsottuna. Maailma ei ole tullut silti pienemmäksi, vaikka kaukaisetkin kohteet on mahdollista saavuttaa aika pienessä ajassa. Kymmenen tunnin lentomatkan jälkeen on ihan varmasti sellaisessa paikassa, ettei se muistuta Suomea ollenkaan. Moni käyttää tällaista mahdollisuutta lomaillessaan. Tuleekohan kellekään mieleen nykyään, miten ennen matkaa tehtiin. Jos vanhaan palattaisiin, laivamatkat ja niihin yhdistetyt maitse tapahtuvat matkat vähentäisivät kulkijoita huomattavasti. Paluuta entiseen ei varmastikaan ole, koska ihmisten mukavuudenhalu vie voiton valittaessa reittejä kohteesta toiseen. Nykyinen maailmantalouskaan ei varmasti kestäisi, jos turismi vähentyisi edes puoleen.

 

Minun maailmani ei ole suurentunut, vaikka en pääse liikkumaan kuten ennen. En kulkenut pitkiä matkoja terveenä ollessani, miksi haikailisin niitä nykyäänkään. Tällä hetkellä minulle riittää, että voin tutkia mihin päin maailmaa tuttavani lähtevät lomaa viettämään. Minulla on maailmankartasto aika ahkerassa käytössä. Se on aarreaitta minulle, koska joka maasta on myös kuvaus, miten siellä eletään. Eikä matkakaan sen ääreen ole minulle ylipääsemätön, vaikka kuulisin matkoista puhelimessa ollessani keittiössä tai sähköpostilla netin välityksellä. Kyllähän se joskus harmittaa, kun huomaan, että kävelymatkani lyhenevät koko ajan. Liukkaus estää joskus kaiken kävelemisen pihalla. Siksi odotan sulaa tietä, että voisin käydä kahden kepin ja pienen pussin kanssa postilaatikollamme. Sinne on matkaa muutama kymmenen metriä ja takaisin tullessa posti kulkee mukavasti pussissa kepin kädensijassa. Toiveeni on kyllä etäisyyden suhteen ihan eri luokkaa kuin tuttavan haave matkasta Amerikan mantereelle.

 

Toiset ottavat joskus kokemaansa asiaan etäisyyttä. Jokin asia on voinut saada silloin liian ison vallan ihmisen mielessä. Kun tällaisen asian itse huomaa elämässään, on jo voiton puolella. Silloin pitää laittaakin asioita tärkeysjärjestykseen. Joskus on myös ainoa keino pitää etäisyyttä ihmiseen, jos kokee, että toinen on loukannut. Satutettu mieli ei kaipaa satuttajaa lähelleen. Onneksi myös kaikkinainen hyvä toimii samalla tavoin meidän ihmisten kesken. Lämmin ystävyyssuhde ei katkea, vaikka välimatka olisi kuinka pitkä. Olen saanut ystäviltäni ympäri maailmaa tekstiviestejä, jotka ovat ilahduttaneet minua. Jo silloin, kun heille on tullut ajatus kirjoittaa, he ovat muistaneet minua. Rukouskaan toisen puolesta ei tarvitse lähietäisyyttä. Varjelusta voimme pyytää myös Afrikassa kulkevalle ystävälle. Jumala on samalla etäisyydellä kaikkialla.

 

Paikalla olen, mutten läsnä. Näin totesi aikoinaan aamu-uninen luokkatoverini erään aamun nimenhuudossa. Olimme koko luokka lähdössä jonnekin ja nimenhuuto oli tarpeen joukkomme koossa pitämiseksi ja matkan onnistumisen takaamiseksi. Näin mekin voimme olla näkyvillä, mutta emme kuitenkaan elä tilanteessa kaikin aistein. En minäkään aina ole halunnut olla ketään niin lähellä, että auttaisin. Syy on ollut omissa murheissani, joita en ole halunnut toisille ilmaista. Syy on ollut joskus myös mukavuudenhalussani. En ole halunnut nähdä vaivaa toisten takia ja olen sen osoittanut olemalla poissaolevan tuntuinen. Olen siis ollut tosi kaukana vaikka kuitenkin ihan näköetäisyydellä. Henkinen etäisyys ei siis ole metrein mitattavissa eikä aina edes selvästi havaittavissa. Näin me ihmiset voimme kuitenkin tyynesti ohittaa toisen ihmisen. Samalla voimme aiheuttaa turhan kolauksen jopa ystävyyteemme.

 

Näin se on valitettavasti meidän ihmisten kohdalla uskon asioissakin. Emme uskalla tai halua elää lähellä Jumalaa. Käymme kyllä kirkossa ja seuroissa. Voimme kunnioittaa Jumalaa huulillamme, mutta sydämemme voi kuitenkin olla kaukana. Voimme myös ajatella, että Jumala on jossain tavoittamattomissa. Jumala on Henki eikä Jumala ole kaukana kenestäkään. Etäisyys on vain meidän mielissämme. Jos sinun henkesi kaipaa puhtautta ja selkeyttä sekaisin olevaan elämääsi, muutos on koettavissa juuri siellä, missä oletkin. Ainoa tosi puhtaus ja elämän raiteilleen saattaminen tapahtuu Kaikkivaltiaan Jumalan kohtaamisessa. Tämä tapahtuu uskomalla siihen välimieheen, jonka Jumala on asettanut yhdistämään kaiken, mikä on taivaassa ja mikä maan päällä. Tämä välimies on Jeesus, Jumalan Poika. Silloin tapahtuu sellainen ihmeellinen asia, että niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauaksi Jumala siirtää meidän rikkomuksemme. Silloin myös Jumala rakkaudessaan kohtaa ihmisen ja jää lähelle.

                                                                       

-hilkka-

 

Tiedoksi teille jotka olette saaneet pohdinnan paperikopioina:

Hilkka Rosholmin kuukausittain vaihtuvat pohdinnat Iltalampun kotisivuilla: www.iltalamppu.fi  Aikaisempien kuukausien pohdinnat luettavissa samoilla sivuilla.

 

Iltalamppu radio-ohjelmat sunnuntaisin klo 17 - 20. Ohjelmat tuottaa ja toimittaa Taisto Laakso. Ohjelmat kuuluvat myös internetissä suorina lähetyksenä: www.iltalamppu.fi

Iskelmä Satakunta, Huittinen 93,0, Pori 100,4, Rauma 105,1 MHz

Missio Iltalamppu ry, PL 45, 29201 Harjavalta puh. 040-833 7348,  

Sähköposti: taisto.laakso( at) gmail.com