Helmikuu 2006. - Lankavyyhti

Hilkka Rosholm, Helmikuu 2006

Lankavyyhti

Katkeruus on kyllä hankala elämänkaveri. Se vääristää ihmissuhteet ja se saa aikaan sisimmässä vääristymiä suhtautumisessa omaan minään. Uudistumiseni jälkeen mietin, että miten voin antaa anteeksi kenellekään kun sisälläni on paha olo? Kun en ole pystynyt itselleni anteeksi antamaan, miten toisille? Minä en voi rakastaa toisia kun en osaa rakastaa itseäni, niinhän Raamatussakin sanotaan: ”Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi”

Tiesin, että minun oli kohdattava menneisyyteni niin kuin se on ollut. Vapauduttava kaikista solmuista, joita olin sisimpääni kätkenyt. Sekaiselta lankavyyhdiltä tämä kaikki tuntui, samanlaiselta, jota jouduin kerran lapsuudessani selvittämään. Lanka oli mennyt sekaisin, solmukohtiin oli tarttunut langan toisia kohtia, eikä selvyyttä saanut, mistä pitäisi alkaa, jotta saisi langan ehjänä kerälle.

Kun sitten aloin selvittämään lankaa, huomasin, että solmutkin sain auki ilman, että lankaa tarvitsisi katkaista! Tämä langanselvittely tuli monta kertaa mieleeni, kun kävin läpi oman elämäni solmukohtia. Rukoilinkin, että olisin joskus selkeä kuin vastakeritty lankakerä. Muistin senkin, että muutama päivä siinä meni, ennen kuin sain langan kerälle. En jaksanut yhtenä päivänä koko sekaista vyyhtiä selvittää.

Paha olo sisimmässä koostuu monesta selvittämättömästä asiasta. Itsekin tunsin sen vain pahana olona, ja huokailin, että elämä on kurjaa. Ja tämä tuska oli kestänyt sisimmässäni jo kauan, ennen kuin ymmärsin, etteivät asiani olleet kunnossa. Sain selvittää ensin asiani Jumalan kanssa, ja sain kokea hyväksynnän. Olin tärkeä Hänelle! Ihana asia, joka nostatti kiitoksen Jumalalle! Sain uskalluksen selvittää kaikki muutkin asiani Jumalan antamassa tahdissa, pikkuhiljaa. Ne tulivat mieleeni yksi kerrallaan. Välillä oli jo tunne, että kaikki on jo selvitetty, kunnes huomasin, että ajatuksiini tuli joku inhottava asia menneisyydestä, jonka olin kokenut vääryytenä. Mutta nyt tie oli selvä, sain viedä asiat Jeesuksen ristin juureen ja pyytää vapautusta. Ja vapautus tuli! Luottamus Jumalaan kasvoi.

Tätä vapauden tunnetta sisimmässäni on sanoin vaikea kertoa, niin todellisen vapaa olen. Sain palata Jeesuksen luokse. Sain kertoa Hänelle, että minun elämäni ilman Häntä ei ollut elämisen arvoista. Onneksi Jeesus on rakkaus, ei Hän kysynyt minulta, osaanko vastaisuudessa toimia oikein. Jeesus vain kysyi, haluanko tulla Hänen luokseen ja turvata Häneen. Kun vastasin myöntävästi, Jeesus täytti minut rakkaudellaan. Hyvä minun olikin saada täytettä tyhjentyneeseen sisimpääni.

Niin kuin minä sain langan kerälle ilman yhdistäviä solmuja, niin Jumala haluaa meidät jokaisen eheyttää, avata solmukohtamme ja antaa meille vapautuksen asioista, jotka meitä sitovat. Haluaisin haastaa sinut käymään vapautuksen tietä, saanhan?´-hilkka-