Huhtikuu 2009 -sanoista ja sanomisista

Sanoista ja sanomisista

Minusta on aina ollut mielenkiintoista miettiä sanoja ja niiden merkityksiä. Kielitieteessä sana onkin määritelty kielen puhutuksi tai kirjoitetuksi yksiköksi, joka sisältää merkityksen. Ilman tällaista järjestelmää kuin kieli emme voisi keskustella toistemme kanssa. Sanat tuovat siis ihmisten välille kommunikointimahdollisuuden. Tajuammeko, kuinka valtava voima käyttämillämme sanoilla on? Sanoilla me voimme tukea ja vahvistaa aran ihmisen itsetuntoa. Me voimme kuitenkin sanoilla myös aiheuttaa kaikenlaista pahaa ympäristöömme.
Puhumamme sanat ovat ajatuksemme tuotteita ja niiden harkitusti ääneen lausuminen on tavoittelemisen arvoinen taito. Ihmisen mielessä pyörii koko ajan monenlaisia ajatuksia erilaisista asioita. Olen huomannut senkin todeksi, että sydämen kyllyydestä suu puhuu, niin hyvää kuin pahaakin. Innostuessani jostain harrastuksesta olen halunnut puhua siitä ja kertoa sen tuomista hienoista kokemuksista. Toisinaan olen taas jäänyt miettimään jonkun minulle sanomia negatiivisia sanoja. Kuulemani sanat ovat jääneet aivan kuin paisumaan sisälläni vaikuttaen suuttumista ja loukkaantumistakin. Mitä enemmän niitä olen miettinyt, sitä varmemmin on loukkaantumiseni tuntunut oikeutetulta. Jos tällaisissa synkissä mietteissä olen sitten tavannut sanojan, onkin käynyt niin, että olen vastavuoroisesti loukannut häntä omilla sanoillani. Epäsopukierre on silloin heti valmis ja jengat siihen kierteeseen ovat varmasti kummankin oman itsekkyyden tekemät. Tällainen kierre pitäisi osata heti katkaista, koska riidan sanat aiheuttavat vain tuskaa. Millainen maailma lainkaan olisikaan, jos voisimme kaikki toisten sanomiset kohdata loukkaantumatta? Ovathan nämä minunkin kokemukseni voineet olla alun perin lähtöisin omista sanoistani, vaikka en ole sitä tajunnut.
Kirjoitettuja sanoja varmasti mietimme tarkemmin, koska niistä jää aina todiste. Jonkinmoinen vastuu kuulijalla on sanottujen sanojen kohdalla, onhan viestinnässä myös aina mukana sanatonta osuutta. Eleet ja ilmeet vahvistavat leikinlaskun, mutta myös tositarkoituksen. Harkitsemattomasti me ihmiset silti käytämme sanoja. Niillä on todella valtava vaikutus. Sellaiset sanat, jotka lausumme sen kummemmin ajattelematta, paljastavat meidät. Sopuisan ihmisen sanat ovat rakentavia eivätkä loukkaa ketään. Jos olemme arvostelevia, niin ihan arkikeskustelussa se tulee ilmi ja sanat paljastavat sisimmän. Raamattu kehottaa meitä välttämään turhia sanoja. Tällaiset turhat sanat saavat aikaan hämmennystä. Jos kuulet jostain ihmisestä kerrottavan pahaa, eikö se vaikuta myös sinun suhtautumiseesi tähän henkilöön? Vai pystytkö aina ajattelemaan, että se voi olla juoru, jossa ei ole mitään perää? Hyvin helpostihan ihminen kuitenkin tarttuu kiinni kaikkeen negatiiviseen.
Eri kielissä sanoista ajatellaan eri tavoin. Heprean kielessä jokainen sana ilmentää tarkoitustaan. Sana on siis heprealaisten mielestä aina olemassa, joko esineenä tai käsitteenä. Raamatun mukaan ihmisen nimen maininta tuo ihmisen olemaan siinä puheessa. Samoin vaikuttaa Jumalan ja Jeesuksen nimi. Jeesus sanoi kerran: ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään." Tämän kuulijat ymmärsivät ihan konkreettisesti. Miltä Raamatun teksti näyttääkään tämän oivalluksen myötä? Sen ainakin ymmärrän, että jokaisella Raamatun sanalla on syvällinen merkitys. Jumalan sana on elävä, sen todistaa minulle ne minua lohduttaneet sanat, joita olen Raamatusta löytänyt. Elävyyden todistaa myös se, että jatkuvasti löydän jotain uutta sellaisista teksteistä, jotka mielestäni ovat jo minulle tuttuja.
Raamatun alkulehdillä kerrotaan, kuinka Jumala loi maailman. Siellä kerrotaan yksinkertaisesti, että Jumala sanoi ja asiat toteutuivat. Jumalasta lähti siis sanan voima. Jotain samanlaista ajatteli varmaan sotamiesten päällikkö, jonka palvelija oli sairaana. Hän sanoi Jeesukselle: ”Sano sana, niin palvelijani paranee.” Hän ajatteli, että Jeesuksella oli valta hallita sairauksia samalla tavoin kuin hänellä oli valta alaisiinsa nähden. Jeesus halusi osoittaa, että näin onkin asiat ja tämä sairas palvelija parantui ilman Jeesuksen käymistä sairaan luona. Erittäin tärkeät sanat Raamatussa ovat Jeesuksen lausumat sanat ristinpuulla: ”Se on täytetty!” Jeesus täytti Jumalan antaman tehtävän kuollessaan ristillä. Ne sanat kaikuivat silloin maailmankaikkeuden joka soppeen. Näiden sanojen merkityksen myös Sielunvihollinen joukkoineen kuuli ja ymmärsi. Jeesus voitti synnin ja kuoleman nousemalla ylös kuolleista taivaaseen Jumalan luo. Meillä on sen tähden rauha Jumalan kanssa. Noissa sanoissa oli todella Jumalallinen voima. Tämä on Pääsiäisen sanoma vielä tänäkin vuonna.
Vielä tänäänkin meillä siis on mahdollisuus lähestyä Jumalaa Jeesuksen sovintotyön vuoksi. Vielä tänäänkin voimme sydämiimme saada varmuuden, että Jumala on sanallaan luonut maailman. Millainen meidän Jumalamme onkaan! Jesajan kirjassa Jumala itse kertoo ihmisille itsestään: ”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.” Kunnioituksella meidänkin pitäisi osata puhua toistemme kanssa eikä tyhjänpäiväisiä sanoja käyttää.
-hilkka-