Tammikuu 2011 - Elämän mausteista

Hilkka Rosholm Tammikuun pohdinta 2011

ELÄMÄN MAUSTEISTA  Joulun aika on tuoksuja tulvillaan. Glögin tuoksu on niitä ensimmäisiä tuoksuja, jotka liitän joulun odotukseen. Tuoksu syntyy käytettävistä mausteista. Mitä lähemmäksi joulua edetään, sitä useampi tuoksu muistuttaa taas joulusta. Osa tuoksuista syntyy kyllä pelkistä raaka-aineista. Taatelikakku, lanttulaatikko ja kinkku tuovat joulun tuoksua paistuessaan. Aika tavalliset mausteet tuoksuvat kuitenkin minun joulussani ja sitä myöten perheemme joulussa. Näitä mausteita ovat kaneli, neilikka ja inkivääri. Jouluiset piparkakut saavat oman erityisen makunsa siirapin lisäksi juuri näistä kolmesta mausteesta. En enää itse pysty leipomaan siirappipikkuleipiä. Löysin ilokseni ohjeen, jota käyttäen sain melkein samanlaista tuoksua keittiöön leipoessani tavallisia pikkuleipiä. Noita samoja mausteita käytän myös juureslaatikkoihin makua antamaan. Eletystä joulusta jäi taas hyvä muisto. Mietin joulua valmistaessani, että itse elämäkin koostuu eri elementeistä, kyllä niistä osaa voi mausteiksikin nimittää. Välillä kokemukset ovat joulun tuoksuisia ja lämpöisiä, vaikka olisi keskikesä. Toisinaan elämä on tasaista eikä mikään ilo sitä piristä. Arki tuntuu olevan vain tavallista harmaasuolattua aikaa. Vastoinkäymisiäkin mahtuu elämään mukaan. Isoissa vaikeuksissa kaikki kitkerät mausteet sulloutuvat vääjäämättömästi mieleen vallaten sen kokonaan. Onhan elämä joskus helpompaakin. Silloin voi kokea, että elämä maistuu kuin mansikkamaito sokerin kera. Joskus näyttää siltä, että toiset pääsevät helpommalla elämässään joutumatta maistamaan kitkeriä mausteita. Kokemuksesta tiedän, että kaikki ei kuitenkaan ole aivan sitä, miltä näyttää. Jokaisella on oma tapansa kokea elämää ja kertoa omista tuntemuksistaan. Elämä itsessään on kyllä hyvinkin vaihtelevaa kaikkine koukeroineen. Aika monen tyyppisiä vaiheita minunkin elämässäni on ollut. Niiden vaikutusta voin hyvin verrata maustehyllykön eri mausteisiin. Kovin poikkeavia ja muistiin jääneitä asioita ei minun lapsuudessani tapahtunut. Kaupungissa käyty koulu toi kyllä oman lisämausteensa kaikkine vivahteineen maaseudun lapsen arkeen. Vasta kun itse sairastuin, alkoivat vaihtelevat tuntemukset ja kokemukset. Oletin aluksi jotenkin, että sairastuessa elämä tasaantuu entisestään. Kuinka väärässä olinkaan! Minun piti sairaana ottaa vastaan samat ylämäet ja alamäet kuin terveenäkin. Minun piti vielä hyväksyä sekin, että menetän koko ajan lisää toimintakykyäni elämän kuitenkin jatkuessa. Tappelin kovasti tätä tavallisen elämän eteenpäin menoa vastaan. Eikö minulta vaadita liian paljon? Aikani kiukuteltuani rauhoituin. Ketä vastaan tässä yritin tehdä vastarintaa? Oliko se vain oma silkinhieno sisimpäni, joka ei olisi halunnut, että asiat nyt ovat näin? Eikö olisi paras ottaa vastaan nämä elämäni nykyiset maustevivahteet juuri sellaisina kuin ne tulevat eteeni? Hämmentävä kysymys iski jossain vaiheessa myös mieleeni. Voinko elää ruumiillisesti sairaana kuitenkin henkisesti nauttien kaikista hienoista asioista, mitä minun elämässäni on? Pystynkö löytämään elämisen ilon, vaikka kehoani särkee ja toimintakykyni alenee? Aika isoja asioita jouduin silloin käymään sisimmässäni ja ajatuksissani läpi. Ohjeita olin saanut laidasta laitaan. Kovin pippuriset ihmiset kun tietävät asiat oikein toisenkin puolesta. Toisten hunajainen hyssyttely on ollut taas aika hämmentävää. Huomasin, että asioiden kokemisen voimakkuuteen voin jotenkin vaikuttaa, kun jätän muiden ohjeet omaan arvoonsa. Tähän minun henkiseen ja hengelliseen paranemisprosessiini kuului omalla ajallaan sekin, että nykyään jaksan nauttia elämästäni lähes terveen tavoin. Onneksi ihmisissä on myös pippurisekoituksia niin kuin on mausteissakin. Sopiva määrä pippuria auttaa varmasti joskus elämän pienissä vastoinkäymisissä. Vastakohtana pippureille yrttien maku on pehmeää. Yrtit eivät koskaan peitä kokonaan maustettavan ruoan makua. Tämän tyyppisiä ihmisiäkin olen tavannut. He ovat sydämellisiä. He tuovat omat ajatuksensa vain pyynnöstä esille. He haluavat tukea sairastakin ihmistä. Tällainen ihminen ei koskaan jyrää ajatuksineen toista ihmistä maan rakoon. Tässä vertauksessa on kyllä iso mutta. Kuka haluaisi olla timjaminen tai basilikamainen? Vain pippurinen on luontunut puhekieleemme ihmisten luonteista kerrottaessa..       Mielenkiintoisesti meille annetaan ohjeeksi Raamatussa olla vain suola. Ei mainita muita mausteita. Suolakin on mauste. Se on myös säilöntäaine, joka pitää ruoka-aineen hyvänä. Suola vaikuttaa myös ravinnon koostumukseen. Eikö tämä tarkoita, että kun me elämme suolana oikein, me tuomme jotain hyvää myös ympäristöömme? Eikö se myös tarkoita, että haluamme kiinnittää huomiota sanomisiimme ja siten vaikuttaa positiivisesti ympäristömme rakenteeseen? Nykyinen ravintosuositus tähtää suolan käytön vähentämiseen. Liika suola sitookin liiaksi nestettä ja on terveydelle vaarallista. Tarkoittaakohan se myös sitä, että meidän oma suolamme ei saisi aiheuttaa jyrkkyydessään ahdistusta toisen elämään?                                                             -hilkka-  

Hilkka Rosholmin kuukausittain vaihtuvat pohdinnat Iltalampun kotisivuilla: www.iltalamppu.fi  Aikaisempien kuukausien pohdinnat luettavissa samoilla sivuilla.

Iltalamppu-ohjelmat sunnuntaisin klo 17 - 20. Ohjelmat tuottaa ja toimittaa Taisto Laakso. Ohjelma kuuluu myös internetissä suorana lähetyksenä: www.iltalamppu.fi

Iskelmä Satakunta, Huittinen 93,0, Pori 100,4, Rauma 105,1 MHz

Missio Iltalamppu ry, PL 45, 29201 Harjavalta

puh. 040-833 7348, Sähköposti: taisto.laakso( at) dnainternet.net