Helmikuu 2009 - Taivas on meren yllä

HELMIKUUN POHDINTA

Taivas on meren yllä

Olen kokenut tyyntä ja myrskyä elämässäni. Matkaa olen tehnyt monenlaisilla veneillä. Olen monestikin kokenut, että seilaan purjeveneessä sopivalla tuulella. Matkanteko on ollut joutuisaa ja selkeää. Elämä on soljunut eteenpäin sen kummemmin miettimättä. Ongelmiakin on voinut tulla eteen, mutta ratkaisujakin on löytynyt. Uskoontulo oli varsinainen rauhallisen purjematkailun aikaa. Jumala antoi minulle ilon ja rauhan elämääni. Kaunis, sininen taivas oli selkeästi mereni yllä. Lasten ollessa pieniä elämä tuntui myös purjeveneessä etenemiseltä. Olen näin jälkeenpäin miettinyt, mahtoiko noin nautittavaan elämäntunteeseen vaikuttaa se, että minulla oli silloin toiset huolehdittavana? En ehtinyt niin tarkkaan miettiä, miltä minusta tuntui. Tärkeintä oli, että lasten elinympäristö oli hyvä ja turvallinen. Minulla oli myös monia ilon hetkiä seuratessani lasten kasvua. Oli siellä myös pilvisiä ja harmaitakin päiviä. Tulihan sinne aallokkoakin, sivutuulessakin mentiin, mutta eteenpäin mentiin kuitenkin. Jumalaan turvautuen saimme kaikin matkaa tehdä.

Olen kokenut senkin, mitä on moottoriveneellä painella pitkin meren selkää. Omat asiat veivät niin ajatukset, etten elämäni suuntaa ehtinyt miettiä. Minun piti työssäni mennä eteenpäin. Minun piti näyttää muille, että pärjään ja hallitsen elämäni. Kun ”minä itse” valtaa mielen, Jumalan ohjeet unohtuvat. En ajatellut, että tähän elämään liittyvät tietyt lait, joita ei pääse ohittamaan kuten karikkoja merellä kulkiessaan. Jos niitä merimerkkejä olikin väylän varrella, en niitä ehtinyt tarkkailla. Totuus on, ettei elämän kaikkiin käänteisiin voi ihminen vaikuttaa. Kesken kiireistä aikaa sairastuin vakavasti. Silloin tuntui, että ajoin karille aika kovalla vauhdilla. Veneeni hajosi lopullisesti, niin minusta tuntui. Taivas oli silloinkin meren yllä, vaikka aika tummanpuhuvan harmaana minun vinkkelistäni katsoen.

Sinnikkäänä ihmisenä hetken kuluttua ajattelin vielä sittenkin yrittää yksin eteenpäin. Olihan sairauksia muillakin. Ja olihan vielä soutupaattikin olemassa. Sillä voin edetä omaa vauhtiani, pysyä rannan tuntumassa. Omat jalkanikin ulottuisivat pohjaan, jos hätä tulisi. Ei näitä tämän elämän pettymyksiä kannata kenellekään kertoa, ajattelin. Soutaessani sairaudesta väsyneenä ja rakot käsissä Jumala alkoi puhua minulle uudelleen. Hän puhui minulle kuten Vanhan Testamentin Jobille. Me ihmiset koemme, että elämämme on meren kaltainen. Emme pysty aina ennakoimaan aaltojen voimakkuutta. Joudumme hätään, saatamme joutua haaksirikkoonkin, mutta meren yllä on taivas ja siellä on Jumala, maailman hallitsija. Jumala on laatinut merelle lait ja rajat ja asettanut portit ja salvat sen tielle. Hän on sanonut merelle: ”Tähän asti, ei edemmäs! Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja.” Hänkö ei auttaisi merellä kulkijaakin?

Tämä Jumalan rakkaudellinen puhe sai minut nostamaan katseeni pois omasta surkeudestani. Eniten häpesin omaa yrittämistäni. En silti kokenut, että yrittämiseni olisi ollut suora syy sairauteeni, olihan veljelläni sama sairaus. Pysäytys tuli vain elämäni vauhdikkaaseen ”oman toimen” ajankohtaan. Uudistumiseni alkoi, kun pääsin taas Jumalan purjeveneeseen. Sain tulla sen totuuden eteen, ettei minulla itselläni todellakaan ollut mitään sellaista, joka olisi auttanut minua taivasmatkalla. Olin ollut ylpeä kuin meren aallot, voimaakin olin olettanut itselläni olleen. Sain tulla Jeesuksen luo juuri sellaisena kuin sillä hetkellä olin, kädet rakoilla omasta yrittämisestä ja sydän haavoilla sairauden tuomista pettymyksistä ja muista matkanteon vaivoista. Sain ottaa vastaan uudelleen sen, että Jeesus on kantanut minunkin syntini. Minulle avautui mahdollisuus matkata tätä elämän merta kotisatamaa eli taivasta kohti.

Elämä on siis meren kaltainen. Onhan meissä niitäkin, jotka eivät haluaisi kokea myrskyjä yksin, vaan matkustaisivat mieluummin koko elämänsä isossa matkustaja-aluksessa muiden seurassa. Elämä on silloin tavallaan helppoa, kun on aina paljon hälinää ja touhua ympärillä. Ei ole tarvetta miettiä edes matkan suuntaa. Hetkittäin sellainen elämä saattaa tuntua varmasti loistavalta. Ajan mittaan siinä voi käydä kuitenkin niin, että haluaakin sulautua muiden joukkoon. Silloin toisten ajatuksista tulee salakavalasti omia ajatuksia. Siinä tilanteessa ei olekaan enää helppoa irrottautua tällaisesta joukosta. Toisten sanat painavat liian paljon. Isonkin aluksen yllä on kuitenkin taivas. Taivaan Jumala haluaa kutsua tälläkin tavalla matkaa tekeviä. Muista, että Jumalan kutsu on aina henkilökohtainen! Henkilökohtainen on myös sinun vastauksesi.

Kokemuksesta haluan nyt kertoa jokaiselle, että tässä elämässä pätee ihmistä suuremmat lait. Yksi totuus on kuitenkin yli kaiken: Jumala on rakastava Isä Jumala. Hän on maailman hallitsija. Tämä nykyinen matkantekoni on turvallista, kun Jeesus on elämäni valtias. Sairaus on osa minua, mutta se ei ole koko elämäni. Varottavaa tähän elämään silti mahtuu. Kivikkoista ja karikkoistakin voi elämäni tulevaisuudessa olla, mutta matkanteko etenee kotisatamaa kohti. Toivon, että nämä elämäni kokemukset ovat tuoneet vakautta minun purteeni, painolastia purren pohjalle. Ainakin toivon, ettei oma yrittämiseni saisi enää vallata minua. Syvän luottamuksen Jumalaan olen saanut Jeesuksen ristintyön kautta. Tämä on ihmeellinen kokemus, nyt uskallan taas jopa ulapalle. Taivas on senkin yllä.

-hilkka-

Hilkka Rosholmin kuukausittain vaihtuvat pohdinnat Iltalampun kotisivuilla: www.iltalamppu.fi

Aikaisemmat pohdinnat luettavissa sivuilla: Hilkan aikasemmat pohdinnat

Iltalamppu-ohjelmat sunnuntaisin klo 17 - 20. Ohjelmat tuottaa ja toimittaa Taisto Laakso.

Iskelmä Satakunta, Pori 100,4, Rauma 105,1, Huittinen 93,0 MHz

Missio Iltalamppu ry, PL 45, 29201 Harjavalta puh. 833 7348. Sähköposti: taisto.laakso( at) dnainternet.net