Joulukuu 2007 - Ensimmäisen joulun aikaan

Hilkka Rosholm

Joulukuun pohdinta 2007

Ensimmäisen joulun aikaan

Me kristityt vietämme joulua Jumalan Pojan Jeesuksen syntymän muistoksi. Kovin on nykyään jouluamme yritetty tehdä kaupalliseksi, melkein kulutushysteriaan asti. Jokainen saa päättää, haluaako sellaiseen mukaan. Suomen jouluun kuuluvat pakkanen ja lumi. Tähtitaivasta katsellessani tulee mieleeni Raamatun kertomus kirkkaasta tähdestä, joka ohjasi tietäjiä itäisiltä mailta Betlehemiin. Hiljainen lumisade ennen joulua tuntuu minusta juhlavalta ja tuo erikoisen rauhan mieleeni. Meillä täällä Suomessa luonnon olosuhteet ovat täysin erilaiset kuin Israelissa. Voimme silti yhtyä kiitokseen Jeesuksen syntymästä. Mitä silloin ensimmäisen joulun aikaan ja ennen Jeesuksen syntymähetkeä oikein tapahtui Juudeassa ja sen ympäristössä?

Juudean kuninkaana oli Herodes ja Rooman valtakunnassa oli keisari, jonka nimi oli Augustus. Elämä oli aika tasaista, ei ollut sotiakaan, jotka aina sekoittivat tavallisenkin ihmisen arjen. Monet kokivat, että maailmassa vallitsi henkinen rappiotila. Jumalan kunnioitus oli unohtunut. Kuitenkin hiljainen odotus täytti ihmisten mielen. Jumalahan oli luvannut, että Hän tekee uuden liiton israelilaisten kanssa. Monet tutkailivat kirjoituksia ja odottivat, milloin nämä Jumalan sanat kävisivät toteen. Kun Jumalan aika oli saattaa suunnitelmansa tiettäväksi maan päällä, muutamat ihmiset saivat tuntea Jumalan valtasuuruuden henkilökohtaisesti.

Papit palvelivat siihenkin aikaan Jumalaa Hänen säätämänsä käskyn mukaisesti. Sakarias oli silloin yksi papeista. Hän oli myös yksi niistä, jotka odottivat Jumalan ilmestymistä. Hän oli vanha mies ja naimissa Elisabetin kanssa eikä heillä ei ollut lapsia. Siihen aikaan lapsettomuus oli häpeällinen asia, naiselle varsinkin. Sakariaan ollessa temppelissä enkeli Gabriel ilmestyi hänelle. Niin pyhä oli enkelin ilmestyminen, että Sakarias pelästyi. Enkeli sanoi: ”Älä pelkää!” Lisäksi enkeli kertoi, että Jumala oli kuullut Sakariaan rukoukset. Elisabet tulisi raskaaksi ja synnyttäisi pojan, jonka nimeksi oli annettava Johannes. Sakarias ihmetteli asiaa tietäen oman ja vaimonsa vanhuuden. Sakarias kysyi enkeliltä: "Mistä voin tietää, että niin käy?” Enkeli vastasi: "Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa. Sinun suusi mykistyy nyt, etkä kykene puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä tapahtuu, koska et uskonut sanojani, jotka aikanaan käyvät toteen."

Vähän myöhemmin enkeli Gabrielilla oli asiaa Elisabetin sukulaiselle Marialle, joka oli kihloissa Josefin kanssa. Enkeli sanoi hänelle: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!" Nuori Maria hämmentyi ja ihmetteli sanoja. Gabriel sanoi myös Marialle: ”Älä pelkää!” Sitten enkeli jatkoi: ”Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan ja annat hänelle nimen Jeesus. Korkeimman Voima peittää sinut varjollaan, ja poika, jonka synnytät, on pyhä ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi.” Hetki oli varmasti Marialle hyvin hämmentävä. Sitten enkeli kertoi vielä hänelle, että Marian sukulainen Elisabet odottaa myös lasta. Uskoen enkelin tuoman sanoman Maria sanoi enkelille: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit."

Maria lähti heti tapaamaan Elisabetia ja jakamaan omankin asiansa tämän vanhemman sukulaisnaisen kanssa. Kun Maria tervehti Elisabetia, Pyhä Henki vaikutti niin, että Elisabet tajusi tapahtumat. Elisabet tiesi, että Maria oli raskaana, vaikka oli neitsyt. Hän tiesi myös, että Marian odottama lapsi on Jumalan Poika. Nämä sukulaisnaiset varmasti tukivat toisiaan tässä erikoisessa elämäntilanteessa keskustellen ja miettien ennustuksia. Maria viipyi Elisabetin luona kolme kuukautta eli Elisabetin synnyttämisaikaan asti.

Pojan synnyttyä Sakarias sai puhekykynsä takaisin. Hän kiitti Jumalaa, koska kaikki oli tapahtunut juuri niin kuin hänelle oli ilmoitettu. Elisabet oli kiitollinen Jumalalle, kun Hän oli poistanut perheen häpeän ja suonut heille lapsen. Tästä lapsesta kasvoi Johannes Kastaja, jonka tehtävänä oli ilmoittaa etsijöille, että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle. Monet kävivät jo kyselemään, onko Johannes odotettu Jumalan mies. Johannes kertoi silloin kansalle, että hänen tehtävänään on valmistaa tietä Messiaalle.

Maria palasi Elisabetin tyköä kotiinsa. Vähän sen jälkeen keisari Augustuksen käskyntuojat ilmoittivat, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tällaista ei ollut tapahtunut aikaisemmin, joten ohjeeksi annettiin, että jokaisen pitää mennä omaan kaupunkiinsa. Tämä oma kaupunki määräytyi kunkin perheenpään suvun mukaan. Mariakin lähti kihlattunsa Josefin kanssa Betlehemiin, joka oli Daavidin suvun kaupunki. Matka tuntui varmasti lasta odottavasta Mariasta pitkältä. Verolle kirjautumisen vuoksi Betlehemiinkin oli kokoontunut paljon kansaa. Majatalon asuinhuoneet olivat jo täynnä, alemman kerroksen karjasuojaan he pääsivät majoittumaan. Siellä ollessaan Maria synnytti pojan. Maria kapaloi lapsensa ja laittoi hänet seimeen.

Jumala seurasi kaikkea, mitä maan päällä tapahtui. Hän varjeli Marian ja Josefin matkan. He löysivät paikan, johon majoittua. Nyt Jumala halusi ilmoittaa kaikille, kuka oli syntynyt. Enkeli sai tehtäväkseen ilmoittaa ilosanoman. Lähistöllä oli paimenia valvomassa ja vartioimassa laumaansa. Heille enkeli ilmestyi ja Jumalan kirkkaus ympäröi heidät. Paimenet pelästyivät, pelko ihan valtasi heidät. Enkeli sai heillekin sanoa: "Älkää pelätkö!” Sitten enkeli sanoi: "Minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" Sitten enkelit menivät takaisin taivaaseen.

Paimenet keskustelivat kokemastaan. Niin vaikuttava enkelin ilmestyminen oli, että he päättivät lähteä Betlehemiin, jonka he tiesivät Daavidin kaupungiksi. He löysivät majatalon ja sieltä perheen, joka oli majoittunut alakertaan. He löysivät siis Marian ja Josefin ja myös Jeesuksen, joka makasi seimessä. Nähdessään heidät paimenet kertoivat, mitä he olivat kokeneet ja mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat siinä majapaikassa paimenten sanat, ihmettelivät asiaa. Paimenet palasivat takaisin työhönsä ja kiittivät Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli ilmoitettu.

Enkelin kohtaaminen aiheutti ihmisissä pelkoa, mutta joka kerran he huomasivat, että enkelin ilmoittama asia toteutui täydellisesti. Kun nämä ihmiset kertoivat kokemuksistaan, luottamus Jumalaan lisääntyi. Hiljaisesti Jumalaa odottavat kokivat uuden ajan alkaneen. Täyttymyksen odotukselleen koki myös jerusalemilainen Simeon. Jumala oli luvannut, että hän näkisi Jumalan lupauksen täyttyvän ennen kuolemaansa. Nähdessään Jeesuksen temppelissä Simeon kiitti Jumalaa sanoen: ”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut. Hän on valo, joka koittaa pakanakansoille. Hän on kirkkaus, joka loistaa Israelin kansalle.” Jeesus on tämä valo ja kirkkaus. Siunattua Jeesuksen syntymäjuhlaa! -hilkka-