Toukokuu 2006. - Isä meidän

Hilkka Rosholm

Toukokuu pohdinta 2006

Isä Meidän

Matteus 6: 9-13

Mietin tässä jonain päivänä, mitähän Jeesus tahtoi meidän huomaavan tästä rukouksesta. Oikeastaan jokainen sana ja jokainen lause on painavaa tekstiä. Aina merkityksellisemmiksi ne tulevat, kun niitä mietin.

”Isä meidän, joka olet taivaissa.” Jumala on jokaisen isä. Minulle on ollut vaikea tajuta, mitä tämä oikein merkitsee. Näin on kaikkien kohdalla, joilla on ollut pettymyksiä ja ongelmia oman isänsä kanssa. Mutta olen saanut kokea, että Jumala rakastaa minua ja olen saanut kokea olevani hyväksytty.

”Pyhitetty olkoon Sinun nimesi.” Tämän lauseen kohdalla koen aina, että Jumala on Pyhä, kunnioitusta herättävä. Ja koen ihmeellisenä, että minä saan kertoa sen Hänelle.

”Tulkoon Sinun valtakuntasi.” Jeesus sanoi, että Jumalan valtakunta on sisällisesti meissä. Voiko tämän ajatella niin, että Jeesus halusi meidän miettivän, haluammeko Jumalan valtakunnan saavan meissä sijaa? Halusiko Jeesus meidän rukoilevan, että saisimme lisää Jumalan valtakuntaa sisimpäämme? Sehän tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi luopua jostain, tyhjentää sisimpäämme, jotta uutta mahtuisi. Kyllä minulla ainakin taitaa olla tyhjennettävää. Minullakin on oma reviiri, jota haluan hallita. Kun joku on asioistani eri mieltä, koen sen loukkauksena ja älähdän. Se aluehan on minun yksityisyyttäni, sisimpääni. Varjelen sitä. Päästänkö sinne edes Jumalaa vaikuttamaan? Oikeastaan, pitäisihän minun päästää, ei Jumala poista minusta mitään sellaista, mitä Hän on jo minuun luonut. Sellaistahan sieltä poistuisi, mikä on esteenä hyvälle Jumalasuhteelle. Minun pitää rukoilla ensin: Poista oma turha valtakuntani sisimmästäni. Sen jälkeen voin rukoilla: ”Tulkoon Sinun valtakuntasi.”

”Tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” Taivaassa siis tapahtuu Jumalan tahto. Täällä maan päällä me ihmiset haluamme hallita itsekkäästi. Vihollinenkin haluaa hämmentää ihmisten luottamusta Jumalaan. Rukoilen, että voisin antaa Jumalan tahdon tapahtua sisimmässäni ja sitä kautta maan päällä.

”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.” Suomessa on kuulemma korkea elintaso, mutta kuitenkaan joillekin jokapäiväinen ruoka ei ole itsestään selvyys. Kun minulla on ollut leipää joka päivä, haluan rukoilla ympäristöllenikin tämän toteutuvan. Rukoilen myös siunausta koko ketjulle, viljankylvöstä kauppiaan leipähyllylle asti.

”Anna meille velkamme anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.” Jumalan valtakunnassa monella asialla on eri ajatuspohja kuin meillä ihmisillä. Jumala antaa meille anteeksi, kun me annamme anteeksi kanssamatkaajillemme, jotka ovat meitä loukanneet. Jeesus ei aseta tähän mitään vaihtoehtoja. Me olemme kaikki syntisiä ja meidän on annettava anteeksi, vaikka loukkaaja ei sitä pyydäkään. Kun tämä selveni minulle, on ollut helppo rukoilla tämäkin rukous.

”Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta”. Vihollinen yrittää kaikin tavoin sekoittaa ihmisten ja Jumalan välisiä suhteita. Kiusauksen hetkellä se yrittää saada meidät ajattelemaan, että meillä on oikeus tehdä jotain, minkä koemme synniksi. Olen tähän vihollisen ”valkoisten valheiden” viidakkoon sotkeutunut joskus, joten tämä on minulle erittäin tärkeä rukous.

”Sillä Sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti.” Tämä puuttuu alkuperäisestä käsikirjoituksesta, mutta minulle tämä osoittaa, miten ihmiset Jeesuksen aikoina kokivat Jumalan. Jumala on voimallinen ja iankaikkinen. Aamen.

- Hilkka -