Kesäkuu 2012 - Onko muurahaisilta oppimista

Hilkka Rosholm, kesäkuun pohdinta 2012

 

Onko muurahaisilta oppimista?

”Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu. Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, eipäällysmiestä eikä hallitsijaa, se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.” Kuningas Salomo ohjaa meitä laiskoja ihmisiä näin Raamatussa. Hänellä oli varmaanmielessään muurahainen, joka asustaa Välimeren maissa. Tämä laji kokoaa talvea varten varastoihinsa viljaa heti sen valmistuttua. Ilmeisesti kaikki ihmiset eivät ymmärtäneet, että viisaasti säilöttyä ruokaa voi käyttää ravintona sellaisina aikoina, jolloin tuoretta ei ole saatavilla. Vai olisiko niin, etteivät ihmiset laiskuuttaan halunneet nähdä vaivaa tulevaa aikaa varten?

Muurahaiset ovat tuholaisia. Suomessa eri lajeja on tavattu noin kuusikymmentä. Muurahaiset ovat yksi tärkeä tekijä luonnon tasapainossa. Eihän niitä muuten olisikaan. Kiusallisina pidetyt sokerimuurahaiset tekevät tuhojaan puutarhassa. Monet ovat huomanneet, että keväällä puutarhan kasvien pienet silmut ovat tuhoutuneet. Sokerimuurahaiset eli mauriaiset ovat olleet asialla etsiessään makeata nestettä. Puutarhuri varmasti yrittää tuhota kaikki kasvien tuhoojat. Sisätiloihin ilmestyvät muurahaiset hävitämme oitis. Nuo pienet sokerimuurahaiset ovat monelle tuttuja keittiöön ilmestyessään, vaikka puutarhaa ei olisikaan. Ne ovat todella persoja sokerille. Minua puistattaa, kun löydän munkkipussista yhdenkin muurahaisen. Hävitys alkaa välittömästi. Pieniä keltiäisiäkin olen meillä sisällä tavannut. Kekomuurahaiset eksyvät joskus sisälle. Puutalossa isoja hevosmuurahaisia näkyy ainakin lentoaikana jonkin verran. Kaikki tuhoan. Onkohan noista muurahaisista mitään muuta opittavaa kuin ruoan varastointi?

Työnteko on muurahaisyhteisön yksi silmäänpistävä piirre. Kun seuraan pihan muurahaisia, ne matkaavat aina vauhdilla jonnekin. Joskus niillä on kannettavana kuorma, joka on isompi kuin ne itse. Yksi asia pysäyttää ne välittömästi. Kun ne kohtaavat toisen muurahaisen, ne pysähtyvät tutkailemaan toisiaan. Ilmeisesti meidän pihan muurahaiset ovat samasta keosta, koska mitään muuta ei tapahdu kuin tuo tutkiminen. Sen jälkeen työt taas jatkuvat. Muurahaiset erittävät hajuja kulkiessaan. Osaavatkohan eri keon muurahaiset hajun perusteella välttää toisten reittejä niin ettei tapahdukaan yhteenottoja? Kuitenkin tätä toistensa tutkailua ne aina tekevät, joten varmistus on kaksinkertainen.

Lukiessani muurahaisista kiinnitin erityisesti huomiota yhteen asiaan. Muurahaisyhdyskunnassa ahkeran työnteon lisäksi jokainen tietää paikkansa. Muurahaiset eivät sooloile. Ne tekevät elinaikansa ajan työtä oman pesänsä hyväksi. Siellä pesässä jokaisella on sitten oma tehtävänsä. Tämä pätee kuningattaresta aina pienimpään työmuurahaiseen asti. Siinäkin suhteessa meillä ihmisillä on kyllä oppimista. Viisaampina meillä kyllä pitäisi olla mahdollisuus auttaa toisiamme eikä tuhota. Eipä ihminen näytä olevan kovin paljon viisaampi kuin eläinkään. Ajatus rauhasta ja auttamisesta koko maapalloa koskevana on ihan utopistinen haave. Lukiessani nykyään uutisia ihmetys ihmisen ajatusten muuttumisesta valtaa mieleni vääjäämättömästi. Yksilöllisyyttä korostetaan joka taholla. Lapset kasvatetaan ajattelemaan ensisijaisesti omaa etuaan. Yhteisöllisyys tuntuu olevan melkein kirosana. Muurahainen on aitososiaalinen. Muurahaisten oman pesän hyväksi toimiminen kelpaisi kyllä ihmisille vinkiksi nykyaikaankin.

Vielä meillä Suomessa on kuitenkin perheitä, jossa kaikki toimivat oman pesänsä hyväksi. Meillä saattaa olla sukujakin, jotka pitävät jäsenistään huolta. Vielä meillä on kyläyhteisöjä, joissa toimitaan yhteisen tärkeäksi koetun asian hyväksi. Vielä meillä on seurakuntia, joissa yhteinen näky yhdistää toimimaan. Kuntatasolla asioita on jo vaikeampi hoitaa sovussa. Valtakunnan tasolla yhteisten asioiden hoito ei enää toimi sujuvasti, ainakin siltä tuntuu. Suomi on vielä vapaa maa. Miksi emme voisi toimia yhdessä niin että vaalisimme hyväksi koettua perinnettä yhteisöineen ja pitäisimme tämän maan meille sopivana vapaana maana? Ihmettelee

                                                                                                  -hilkka-

 

Tiedoksi teille jotka olette saaneet pohdinnan paperikopioina:

Hilkka Rosholmin kuukausittain vaihtuvat pohdinnat Iltalampun kotisivuilla: www.iltalamppu.fi Aikaisempien kuukausien pohdinnat luettavissa samoilla sivuilla.

Iltalamppu radio-ohjelmat sunnuntaisin klo 17 - 20. Ohjelmat tuottaa ja toimittaa Taisto Laakso. Ohjelmat kuuluvat myös internetissä suorina lähetyksenä: www.iltalamppu.fi

Iskelmä Satakunta, Huittinen 93,0, Pori 100,4, Rauma 105,1 MHz

Missio Iltalamppu ry, PL 45, 29201 Harjavalta puh. 040-833 7348,

Sähköposti: taisto.laakso( at) gmail.com

Iltalamppu-ohjelma on perinteisellä kesätauolla. Ohjelma palaa Iskelmä Satakunnan ohjelmistoon 16.9.2012 klo 17.  Siitä eteenpäin joka sunnuntai klo 17 - 20