Tammikuun pohdinta 2014 - Ajan kummallisia muotoja

Hilkka Rosholmin tammikuun pohdinta 2014

 

Ajan kummallisia muotoja

Luin mainoksen, jonka teksti jäi minua mietityttämään. Siinä kehotettiin ostamaan miesten itsestään siliävä paita, sillä se säästää aikaa ainakin kymmenen minuuttia viikossa. Siliävät kuidutkin tuovat kyllä helpotusta silitykseen, mutta huomaako silittäjä sitäkään ajan säästöä? Huomaako hän edes neljän itsestään siliävän paidan tuomaa helpotusta ajankäyttöön, vaikka se tuon laskelman mukaan on liki tunti viikossa? En minä ainakaan olisi moista huomannut. Jos olisin heti silityksen jälkeen pitänyt ansaitsemani tauon, yhden kerran se ehkä olisi onnistunut. Sitten muut asiat olisivat täyttäneet sujuvasti senkin ajan. Säästöaikaa ei todellakaan voi tallettaa mihinkään lokeroon tulevia hektisten päivien lepohetkiä varten. Loma on yksi keino irrottautua arjesta ja levätä, mutta sen järjestämiseen tarvitaan paljon muutakin kuin säästettyjä minuutteja. Paidan ostaminen ajan säästämiseksi taitaa olla vain hienolta näyttävä mainoskikka.

Jos monikaan ei huomaa säästettyä aikaa, kyllä ajan tuhlauskin on yhtä huomaamatonta. Minäkin olen useasti halunnut lähteä kokeilemaan uusia asioita ja harrastuksia. Välttämättä en ole niitä  kokenut omakseni, mutta minusta ei niille omistettu aika ole ollut tuhlausta. Mistä minä muuten olisin voinut tietää, kuinka paljon yleensä pidän jousiammunnasta tai golfin peluusta? Jousiammunta jäi harrastuksekseni, golf ei todellakaan ollut minun lajini. Itse olen kyllä huomannut joskus jälkikäteen, että käyttämäni ajan olisin voinut käyttää johonkin toiseen asiaan. Kuitenkin minä vain olen todennut sen ja sallinut itselleni tällaisenkin kokemuksen. Jos vastaavia ajan tuhlauksen tuntemuksia tulee monta peräkkäin, silloin pitää varmasti miettiä mitä tältä elämältä oikein haluaa. Ajastaan pitää voida nauttia.

Huolehdi, että sinulla on omaa aikaa. Näin terapeutit kehottavat meitä tarkkailemaan omaa elämäämme. Eikö kaikki aika ole ihmisen omaa? Emme me voi koskaan elää toisen aikaa. Joskus voimme kyllä käyttää toisenkin aikaa, mutta tämän pitää suostua siihen. Lääkäri järjestää vastaanottoaikoja, tarjota mahdollisuuden muille käyttää hänen tietämystään vaivojensa selvittelyyn. Työn perusidea on minusta suostua käyttämään omaa aikaansa työnantajan määräämiin tehtäviin. Työstä minäkin sain edellytykset muuhun elämään. Kaiken muun oman ajan minä halusin viettää perheeni kanssa, tavalla tai toisella. Sekin aika oli joka päivä erilaista, mutta nautittavaa.  Joskus luin ja irrottauduin näin arjen rutiineista. Joskus ompelin ja siinä sain miettiä omia asioitani. Minusta olisi selvempää kehottaa jokaista järjestämään aikaa yksinoloon, ihan omien ajatusten kanssa olemiseen, sillä siihen olisi varmasti tarvetta. Uskaltaako nykyihminen olla hiljaisuudessa, vain hiljaa itsekseen? Löytääkö hän yhteyden siihen sisimpänsä soppeen, josta pitäisi huolehtia? Se pitää hyväksyä sellaisenaan ja sille pitää antaa monta asiaa anteeksi. Tämä on taitoa, jota pitää opetella. Sen lisäksi tällaisen hetken jälkeen pitää osata palata arkeen tietoisena omasta riittämättömyydestään ja hyväksyä sama asia muidenkin kohdalla.

Laatuaikaankin meitä kehotetaan viettämään. Millaista aikaa tällainen on? Minkä nimistä se muu aika sitten on? Jotenkin on saanut kuvan, että laatuaikaan kuuluvat aina muut ihmiset. Omien lasten kanssa vietetty aika on kuulemma nykyään aikuiselle ja lapsellekin laatuaikaa. Miksi näin on? Eikö vanhemman pitäisi elää lasten kanssa ja olla tukena lasten arjessa, ongelmissa samoin kuin iloissa? Ei siis mitään erikseen järjestettyä aikaa. Mihin ne lapset muuna aikana sijoittuvat aikuisen mielessä? Onko nykyihminen todella niin organisoinut elämänsä minuutit, että kaikki pitää olla etukäteen suunniteltu ja aikatauluun kirjattu? Silloinhan lasten kanssa oleminen on samanveroinen asia kuin työaika tai pyykin pesuun käytetty aika. Näin vanhana en asiaa ymmärrä. Kyllä minullakin on ollut kiireisiä aikoja, kun lapset ovat tarvinneet minua enemmän. Mutta he ovat tuoneet osaltaan ison ilon mukanaan ihan siihen tavalliseen arkeen, ei vain laatuajan puitteissa.

                                                                                                           -hilkka-