Tammikuu 2007 - Tiliväli

Hilkka Rosholm

Tammikuun pohdinta 2007

Tiliväli

Arkisessa elämässä monet asiat ajatellaan jaksoiksi. Työsopimus tehdään aina työn alkaessa. Siinä työnantaja kertoo, mitä odottaa uudelta työntekijältä ja minkälaista työ on. Työntekijä sitoutuu noudattamaan sopimusta. Sopimuksessa määritellään myös sen kesto. Minun ensimmäinen työni oli palkkaosastolla isossa yrityksessä. Aina kahden viikon välein työntekijöille maksettiin palkka ja puhuttiin tiliväleistä. Virheitä sattui palkanmaksussa minullekin, mutta yleensä työntekijät olivat tyytyväisiä, kun sain virheet korjatuksi seuraavaan tiliin. Luottamus syntyi aikaa myöten, työnantaja ja työntekijät kokivat, että pyrin olemaan tarkka ja maksettu palkka oli sopimuksen mukainen.

Myöhemmin, kun siirryin kirjanpito-osastolle, tiliväli pidentyi vuodeksi. Tilinpäätös on virallinen ilmoitus yrityksen tilasta ja se tehdään aina lakien mukaisesti. Osastollamme tehtiin myös erilaisia raportteja ja välitilinpäätöksiä kesken vuotta, joista nähtiin, mihin suuntaan yrityksen toiminta ja talous oli menossa. Näiden tilinpäätöksissä ilmitulleiden muutosten perusteella yrityksen johto teki ratkaisuja korjauksista tulevaan toimintaan.

Minullakin on ollut elämässäni välitilinpäätöksiä ja tilinpäätöskohtia. Työpaikan vaihdokset ovat olleet pysähtymisen paikkoja. Minun on pitänyt pysähtyä miettimään, mitä olen oppinut ja miten osaan tiedot siirtää työni jatkajalle. Kotielämässä lasten kouluun meno ja kotoa lähtö ovat olleet minulle tällaisia välitilinpäätöshetkiä. Olen miettinyt, ovatko ratkaisuni olleet oikeita ajatellessani heidän elämäänsä. Sairauseläkkeelle siirtyminen oli todellinen tilinpäätös. Masennuin, kun en kyennytkään suoriutumaan työtehtävistä. Katkeroiduin ja omanarvontunto koki aikamoisen kolauksen. Menetin myös luottamukseni Jumalaan. Vasta kun sain uudistua uskossani olen voinut tehdä rehellistä tilinpäätöstä työntekijän siirtymisestä eläkeläiseksi. Olen tehnyt myös tilinpäätöstä aina läheisen kuoleman yhteydessä. Siinä vaiheessa on todella yksin, koska toisen mielipidettä ei enää voi kuunnella. Kun olen oman huonouteni ja riittämättömyyteni silloin kokenut, on minun pitänyt löytää Jumalan edessä myös anteeksiantamus itseäni kohtaan.

Jumala on tiennyt aina, mitä tekoa ihminen on. Sen tähden Jumala on Pojassaan Jeesuksessa ja Hänen ristintyössään antanut meille oikeuden lähestyä Häntä. Uskonratkaisun tehtyään ihminen saa yhteyden Jumalaan. Sopimus on syntynyt, täysin Jumalan armosta, ei ihmisen omien tekojen kautta. Se tässä uskossa onkin niin lohduttavaa, kun ei minunkaan tarvitse yrittää olla jotain parempaa kuin mitä olen. Minä en voi ansaita Jumalan hyväksyntää omilla töilläni. Uskon Jeesukseen Jumalan Poikana ja syntieni anteeksiantajana ja sovittajana. Uskoon tultuaan ihminen haluaa kyllä tehdä työtä seurakunnan hyväksi ja Jumala haluaa myös siunata työn. Mutta uskon perustus on Jeesuksessa.

Jumala on iankaikkinen Jumala, ihminen tarvitsee ajallisia tilivälejä eri asioille. Joka hetki uskovilla pitäisi olla tietoisuus, että ovat Jumalan lapsia. Tämä on lähtökohta minunkin Jumalasuhteeseeni ja tämän tietoisuuden Jumala antoi minulle uskoontuloni hetkellä. Hetki on pienin tiliväli, mitä olen kokenut Jumalasuhteessani. Kiitän tästä jokahetkisestä tietoisuudesta Jumalaa. Vain tällä tavalla eläen voin luottavaisesti kohdata tulevan elämän, sen vaikeudet ja ilon hetket.

Minulla on ollut elämässäni myös asioita, joiden käsittelyyn on mennyt aikaa. Jumalalla on aina aikaa odottaa asioiden selkiintymistä. Yksi tällainen asia on ollut sairauteni ja sen aiheuttamat pahenemisvaiheet. Ei ole helppoa hyväksyä itseään vajavaisena. Jumala on Pyhän Henkensä kautta puhunut minulle, että olen yhtä arvokas kuin terve, vaikka kävelyni on hankalaa. Olen edelleen kokenut samaa, vaikka nyt joudun käyttämään pyörätuolia. Aikaa tällaiseen on mennyt, mutta olen saanut kokea, että asenteeni on muuttunut Jumalan vaikutuksesta. Omin voimin pyristeleminen olisi vienyt minut taas katkeruuteen. Tällaisen jakson läpikäyminen ei ole minulle ollut helppoa, mutta lopputulos nostaa kiitoksen Jumalan puoleen. Ihanaa elää sairaanakin tietoisuudessa, että Jumala tuntee minut täydellisesti.

Uskova ihminen voi siis luisua tilaan, jolloin Jumalalla ei elämässä ole sitä asemaa kuin pitäisi. On helppoa ajatella, että nyt on niin kiire, etten ehdi rukoilemaan, rukoilen myöhemmin. On helppoa olla ilmaisematta kantaa uskonasioihin, koska mielestäni usko on jokaisen yksityisasia. On helppoa käydä seurakunnassakin osallistumatta sen toimintaan enempää. Mutta Raamatun mukaan sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Meitä kehotetaan tunnustamaan Jeesus Jumalan Pojaksi, kun tämän kerran olemme eläneet todeksi uskoon tullessamme. Olen näitä asioita taas joutunut miettimään kohdallani, on tullut tilinteon kohta. Jos sinullakin on tällaisia asioita, älä jätä tiliväliä pitkäksi Jumalan kanssa!

Rukous on siis Jumalan ja ihmisen välistä kanssakäymistä. Sanotaan, että ihmisen ja Jumalan välillä pitää olla lyhyet tilivälit. Näin onkin, mutta mistään palkanmaksusta tai omin neuvoin asioiden korjaamisesta ei ole silloin kysymys. Eikä kysymys ole edes lupauksien antamisesta paremmasta elämästä. Tällaisessa tilinteon kohdassa voi olla kysymys siitä, että kaipaamme enemmän Jumalaa elämäämme, olemme olleet itsekkäitä. Silloin Jumala haluaa erikoisesti auttaa meitä. Tilinteon kohdassa voi olla kysymys myös siitä, että joudumme myöntämään rukoillessamme, ettemme ole osanneet toimia oikein, vaikka halujakin olisi ollut. Jumalan anteeksianto on varmaa, kun vilpittömästi tunnustamme asioiden oikean tilan. Hyvin usein kuitenkin unohdamme, että aikuisen ihmisen pitäisi oppia jotain kokemastaan! Mutta onneksi Jumala on armollinen ihmistä kohtaan. -hilkka-