Maaliskuu 2007 - Tulta katsellessa

Hilkka Rosholm

Maaliskuun pohdinta 2007

Tulta katsellessa

Olemme tämän talven aikana lämmittäneet puilla tätä vanhaa taloa. Muistot ovat tulvahtaneet mieleeni. Eihän lapsuudessani ollut kotitalossani muuta lämmitystä kuin puilla lämpiävät uunit. Kun meillä lapsilla oli vintissä huoneet, piti lämmityskin oppia aika varhain. Mahtaakohan monikaan nykyään tietää, mitä tehdään ranstakalla? Nykyiset ”ranstakat” ovat lyhyitä, hyvin niillä sentään käy hiilloksen kohentaminen. Minun kotonani ranstakalla sährittiin. Olivatkohan sen ajan ranstakat pitkiä sen tähden, että niillä voi seisoaltaan sähriä? Sanotaan, että mitä lapsena oppii, sen vanhana taitaa. Useamman kerran minäkin olen laittanut tulen takkaan.

Moni asia on tullut uudestaan mieleeni, kun olen sytyttänyt tulta. Pyöreät, halkaisemattomat, sileät puut eivät syty helposti. Kun halkaisemattomat saavat seurakseen särmikkäitä ja vähän tikkuisiakin puita, kyllä nekin syttyvät. Pesään ei saa ahtaa puita ihan kiinni toisiinsa, silloin ilma ei kulje eikä puut syty, vaikka kuinka hyviä sytykkeitä käyttäisi. Onneksi meillä on koivuklapeja, joista saa tuohta. Minusta tuohi on ainoa kunnon sytyke.

Kun puut ovat palaneet vähän aikaa, ihana lämpö leviää huoneeseen. Monesti olen jäänyt katsomaan puiden palamista. Havupuut rätisevät mukavasti. Koivu palaa aika kuumalla liekillä, sillä on ilmeisesti hyvä lämpöarvo. Joka kerta tuli etenee takassa ihan omalla tavallaan, ei niin kuin minä olen suunnitellut sytykkeitä asettaessani. Nautin valtavasti uunien lämmöstä. En tiedä, pitäisikö luopua puulämmityksestä, kun sekin saastuttaa, mutta eivät nuo sähköpatterit saa aikaan sellaista tunnelmaa kuin takkatuli.

Kerran katsellessani tulta mieleeni tuli Jeesuksen sanat: ”Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!” Tarkoittiko Jeesus, että Hän haluaisi monen sydämen aivan kuin syttyvän Jumalan puoleen? Koska meillä on Jumalan suunnitelman mukaan pelastus Jeesuksessa, Hän on ainoa, joka voi meidät sytyttää. Uskoon tullessamme olemme saaneet iankaikkisen elämän toivon, joka ei ole epämääräistä toivomista vaan Raamatun mukaan varma ja luja kuin ankkuri. Tästä toivosta saamme toisillemme kertoa ja toisiamme muistuttaa.

Tuli polttaa puun kokonaan. Samoin Jeesuksen antama pelastus käy sydämen läpi kokonaan, Pyhä Henki vaikuttaa puhdistaen ja uudistaen. Tätä puhdistusta tarvitsemme jatkuvasti, koska niin suuri ero on Jumalan pyhyydellä ja ihmisen arkisuudella. Epäilyn ja epäuskonkin ajatuksia voi tulla mieleemme. Pyhä Henki vahvistaa meitä heikkoudessamme. Pyhä Henki on myös seurakunnan henki. Me voimme kokea Hengen yhteyttä uskovien kokoontuessa yhteen, riippumatta siitä, tunnemmeko toisemme vai kuulummeko samaan ”ryhmään” täällä maan päällä.

Pyhän Hengen vertauskuva on myös tuli. Katsellessani tulta mietin myös sitä, että uskallammeko me olla sellaisia, joiksi Jumala on meidät tarkoittanut. Minusta meillä on sisimmässämme paljon enemmän kykyjä ja mahdollisuuksia kuin osaamme käyttää ja aavistaakaan. Koen nämä Jumalan mahdollisuuksiksi, Hän on ne meille antanut. Meille pitäisi olla selvää, että kerromme ystävillemme tästä suuresta aarteestamme, jonka Jeesus on meille antanut. Mutta niin se vain on, että joskus vaikenemme, vaikka kyllä myönnämme, että meidän aarteemme on suuri. Uskosta kertominen on varmasti osaltaan se tuli, jonka Jeesus toivoi maan päälle syttyvän.

Seurakunnassa ollessamme ja työskennellessämme meille saattaa tulla yhteenottoja, ihmisiä kun olemme. Isoja asioita niiden ei tarvitse olla, mutta ne jäävät vaikuttamaan. Silloin, kun ihminen itse alkaa päättämään asioista miettimättä tällaisen yhteisön rakkauden periaatteita, sanomista kyllä löytyy. Tällaiseenkin tilanteeseen Pyhä Henki voi vaikuttaa auttaen ja armahtaen. Kun Pyhä Henki puhdistaa seurakunnan ilmapiirin, ei enää ole väliä, millaista tekoa muut ovat. Enää ei vikoja löydy toisista.

Silloin voimme rauhassa olla rätiseviä havupuita tai kovalla liekillä palavia koivuja. Voimme olla vähän särmikkäitä tai sileitä puita ja kaikkea siltä väliltä. Pyhä Henki sytyttää meidät kaikki. Tuli syttyy ja leviää Jumalan viisauden mukaisesti, ei edes meidän toiveidemme mukaan. Silloin ei haittaa, vaikka vieressä olisi oksainenkin puu, kun omienkin oksakohtien kovuuden tiedostaa. Meitä jokaista tarvitaan, yhdessä teemme Jumalan valtakunnan työtä. Pyhä Henki antaa myös meidän välillemme tilaa, että voimme rauhassa edetä uskontiellämme ja syttyä uudelleen. Hiiltyvää puuta ei tarvitse kovin paljon kopauttaa, kun se jo syttyy. -hilkka-