Musiikki puhuttaa

Enempi kuin kaksi sanaa musiikista.

Hengellinen musiikki on kautta aikojen koettu suurena rikkautena kaikenlaisessa hengellisessä toiminnassa. Jos musiikki otettaisiin pois, niin hengelliset tilaisuudet olisivat paljon sisältököyhempiä.

Valitettavasti kehitys musiikin suhteen Suomen monissa seurakunnissa on yksipuolistunut, kun tekstirikkaiden laulujen tilalle on tullut ylistysmusiikki. Aiemmin lauluilla on voitu jatkaa julistusta, valiten puheosuuksien jälkeen laulut, jotka sopivat asiayhteyteen, mutta nyt harvemmin näin voidaan menetellä, koska ylistyslaulujen tekstit ovat huomattavasti vähäsanaisempia. Edellä mainitut asiat, sekä tilaisuuksien alussa yleisön seisottaminen ylistyslauluja laulaen, on jakanut hengellisen kentän vähintäänkin kahteen leiriin.

Jos tarkastelemme asiaa rehellisesti, niin seurakuntien aktiivitoiminnan ulkopuolella oleva työssä käyvä kantasuomalainen väki yhä harvemmin aukaisee rukoushuoneiden ja kirkkojen ovia ja näin ollen kyseisestä musiikista on tullut seurakuntalaisten omaa lämmittelymusiikkia monien seurakuntien ollessa mitä suuremmassa määrin sisäänpäinlämpiäviä. Juuri tässä viiteryhmässä ylistysmusiikki onkin parhaimmillaan ja palvelee sekä hoitaa erinomaisesti sitä joukkoa joka sille antautuu. Maalaisjärjen käyttö on kuitenkin sallittua, jopa suotavaa, seurakuntien tilaisuuksien ohjelmaa laadittaessa. Siinä missä ylistysmusiikki sopii mainiosti sisäpiirin tilaisuuksiin, niin se ei enää välttämättä sovikkaan tilaisuuksiin, jotka ovat suunnattu seurakunnan ulkopuolisille suunnattuihin tilaisuuksiin. Miten heitä voidaan "vaatia" kolmea ensimmäistä varttia ylistämään, kun eivät vielä henkilökohtaisesti ole edes sisällä uskon asioissa. Kolmessa vartissa kun ehtii jo käyttämään kaksikin lyhyttä ns. todistuspuheenvuoroa joita seurakuntien ulkopuolinen väki mielellään kuuntelee.

Iltalamppu ui vastavirtaan

Ylistysmusiikki ei Iltalamppu-tilaisuuksissakaan ole ollut vierasta, koska vierailevat lauluryhmät ovat musiikkia halunneet esittää. Ymmärrämme, että ylistyksellä ja palvonnalla on oma tärkeä tehtävänsä, mutta emme ymmärrä, että sitä pitää käyttää kaikissa seurakunnan tilaisuuksissa. Iltalampussa ei vastusteta aitoa ylistystä, mutta vierastetaan väkisin pumppaamista, "vaahdottamista", sekä väkinäistä tunnelmannostattamista ylistysmusiikin keinoin. Tälläistä emme halua esiintyvän Iltalampun järjestämissä tilaisuuksissa.

Tähän on tultu ja tämän yksipuolisen musiikkisuuntauksen vallitessa monet muistelevatkin kaiholla aikoja, jolloin seurakuntien musiikkitarjonta oli vielä monipuolista ja laulujen tekstissä tuotiin monipuolisesti esille hengellistä sanomaa. Monissa seurakunnissa oli vahva musiikkitarjonta. Oli kuoroja, kvartetteja, duettolaulua, yksinlaulajia. Säestyssoittimina pianoa, harmonikkaa, puhallinsoittimia, kitaraa, mandoliinia, jopa sahansoittoa  jne.

Iltalampussa olemme halunneet mahdollisuuksien mukaan elvyttää hyväksi koettuja toimintamalleja. Jos monipuolinen musiikki on toiminut tässä maassa vaikuttavien hengellisten herätysten aikoina, niin miksi se ei toimisi myös nykyaikana, koska laulujen sanoma ei ole muuttunut. Iltalamppu ei ole pelkästään tyytynyt toistamaan vanhoja hyväksihavaittuja toimintamalleja, vaan monessa asiassa se on rohkeasti lähtenyt myös kokeilemaan uutta. Lähes 25- toimintavuotemme aikana meillä on vahva kokemus siitä, että "vanhanaikaisella" musiikilla on suoranainen tilaus ja vastavirtaan uiminen on tuottanut tulosta, koska väki on runsaslukuisesti liikkeellä ja monet ovat löytäneet uuden sisällön elämäänsä.

On aiheellista antaa myös tunnustusta niille harvoille kuoroille ja kuoron johtajille, jotka vielä jaksatte palvella Jumalaa omalla peltopalstallanne. Jatkakaa niin kauan kuin kuorollenne riittää laulajia. Sisältörikkaita lauluja kaivataan yhä edelleen.

Kuten huomaatte, musiikki puhuttaa ja siitä on jokaisella lupa ja oikeus vaihtaa mielipiteitä. Kenenkään ei ole syytä loukkaantua kun musiikkia arvioidaan, koska ylistysmusiikki ja "vanhanaikainen" musikki ei ole niitä esittävien ryhmien ja kuorojen omaisuutta eivätkä ne ole arvioinnin yläpuolella. Koska tilanne maassamme seurakuntamusiikin suhteen valitettavasti on jyrkästi kahtiajakautunut, eikä näköpiirissä ole tilanteeseen muutosta, niin on tärkeää, että seurakuntien johto ottaa huomioon myös seniorijäsentensä musiikilliset toiveet. Kaikki ymmärrämme, että nuorissa on tulevaisuus ja Suomen seurakunnissa on aika antaa vastuuta nuoremmalle polvelle, mutta kaiken on tapahduttava perinteitä ja vanhempia ihmisiä kunnioittaen. He ovat olleet tienraivaajia tässä maassa, myös seurakunnissa. He ovat kunnioituksen, arvostuksen ja musiikkinsa ansainneet.